Kolme yötä messuihin

Takana on kahden vuoden tiukka puristus ja nyt edessä on 140 000 vieraan tuparit, jänskää. Etenkin viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet melkoista haipakkaa koko messualueella. Vaikka mun talo oli jo hyvissä ajoin valmiina niin kaikkea pikkupuhaa ja korjailtavaa on riittänyt ihan viimeisiin päiviin asti. Huhtikuun viimeisellä viikolla satoi vielä lunta, joten maalaushommat jäivät touko-kesäkuulle. Rakennustapaohjeen mukaan tontin ja kadun välille piti rakentaa 160cm korkea aita. Maalauksen suhteen tuli pieniä haasteita kun itsellä pituutta löytyy vain 154,5cm. Onneksi mulla on pidempiä ystäviä, joten myös ylin rima saatiin lopulta aidasta maalattua. =) Ai minkä värinen aidasta tuli? No vaaleanpunainen tietysti. Myös heinäseiväsaita sai uuden tervakerroksen kesän kunniaksi.

maalaushommia

Pihan kuntta on vaatinut yllättävän paljon työtä. En missään nimessä halunnut pihalle nurmikkoa, jota pitää leikata, mutta eipä tämä kunttakaan ihan helppo ole! Osa kuntasta oli kuollut talven aikana ja se vaihdettiin uuteen. Kuntta tuntuu myös imevän vettä kuin sieni ja useampi ilta on mennyt kasteluletku kädessä. Ensimmäistä kertaa elämässäni iloitsen kunnon sadepäivistä!
Moni on kysellyt, mitä hyötyä olen saanut asuntomessurakentamisesta. Yllättäen parasta asuntomessurakentamisessa on ollut uudet ihanat naapurit. En osaa sanoa, hakeutuuko tällaisiin projekteihin samantyyppisiä ihmisiä vai onko mulla käynyt vain poikkeuksellisen hyvä mäihä mutta kaikkien uusien naapureiden kanssa on löytynyt yhteinen sävel. Viikonloppuisin ja iltaisin on mukavaa puuhastella tontilla, kun kohtalotovereita löytyy ihan vierestä. Monena iltana olleen grillailtu yhdessä makkaraa ja huokailtu puutarhatöiden haasteita. Tammer-Tukku jakoi kaikille messurakentajille ilmaiset valmiiksi kootut Mustangit grillit ja ne ovat kyllä tulleet tarpeeseen ja käyttöön! Kukkaistutusten teosta on onneksi huolehtinut Seinäjoen K-rauta ja minun tehtäväkseni on jäänyt vain kastelu. Toivoin, että perennapenkkeihin laitettaisiin yrttejä ja jotain helppohoitoisia kasveja. Mosaiikkimyymälä lähetti minulle ihanan pinkin kukkaruukun, jonne K-raudan puutarhuri taikoi ihanat istutukset. Mosaikit ovat samoja, joita löytyy myös pikkuvessan seinästä. Sopivat mun mielestä täydellisesti molempiin paikkohin.

Uusi hieno istutuspenkki ja taustalla kaksi uutta siilinpesää odottelemassa uusia asukkaita

Jekku varmisti tänä(kin) kesänä itselleen kunnon laidunloman. Maaliskuusta astihan olimme pikkuhiljaa lisänneet ravin ja laukan määrää treeneissä. Huhtikuussa kävimme jopa lähimaneesilla tutustumassa koulukisoihin helppo C- ohjelman parissa. Jekku oli täpinässä ja innoissaan, kun kaikki katsoivat häntä. Mä sen sijaan voin jännityksestä pahoin selässä ja olin varma, että unohdan ohjelman tai putoan. Mutta niin vain Jekku suoritti puhtaasti koko kouluohjelman ja minäkin pääsin kyydissä maaliin saakka! Ilo jäi kuitenkin varsin lyhyeen... Toukokuun alussa kevyellä maastolenkillä Jekku alkoi yllättäen ontua voimakkaasti vasenta etujalkaa. Kävimme tutulla eläinlääkärillä Teivossa ja ontumisen syyksi paljastui uusi jännerepeämä vasemmassa jalassa. Noh, eihän sitä edellistä jännerepeämää paranneltukaan kuin vain 10 kuukautta. Nyt näyttää siltä, että Jekun jalat eivät kestä enää aktiivikäyttöä ja Jekku saa jäädä eläkkeelle, Toki välillä kevyitä kävelymaastoja voidaan tehdä mutta sen kummempaa treenaamista me emme pysty enää yhdessä tekemään. Jekkua ei tunnu tämä tieto kovastikaan harmittavan, herra on nauttinut täysin rinnoin kesästä ja laitumesta parhaan kaverinsa Sepin kanssa. Itse sen sijaan märehdin itsesäälissä ja useampi ilta meni itku silmässä... Lopulta kuitenkin tällä viikolla tajusin  oman kohtuuttomuuteni. Hevoseni on elossa, onnellinen ja minullakin on kaikki hyvin. Miksi siis itkisin?

Paras kaveri

Poikien paratiisi

Linssilude

Tällä viikolla elämääni tassutteli myös uusi tuttavuus, Mikki-siili. Jos joku ihmettelee, miksi tämä päivitys ilmestyy keskellä yötä, on syynä tämä uusi piiikikäs ystäväni. Mikki löytyi eilen Kauhajoelta keskeltä tietä ja emoa ei ollut näkynyt mailla halmeilla. Löytäjät olivat tarkailleet tilannetta, mutta kun poikanen oli ollut selkeästi vaarassa maatessaan keskellä tietä, olivat he ottaneet Mikin huostaan ja soittaneet Seinäjoen eläinsuojeluyhdistyksen siilirinkiläiselle. Ja sitä kautta Mikki nyt sitten saapui mulle hoitoon. Mikki on vielä pieni poikanen, painoa oli tullessa vain 161g, joten hän tarvitsee ruokaa 3-4 tunnin välein. Mikki syö kissoille tarkoitettua äidinmaidonkorviketta millin ruiskulla ja sottaa kuin kuka tahansa pieni vauva syödessään. Alkuun Mikin kunto oli varsin heikko mutta tänään nappisilmä on jo jonkinverran piristynyt ja jaksanut tutkia hiukan uutta asuntoaan. Pääasiallisesti se kuitekinkin vetää sikeitä pinkin fleecepeiton alla. 

Perjantaina sitten alkaa messut! Ei muuta kuin tervetuloa! 

Ja sitten uudelleen!

Reilun kuukauden se vei, talon kuivuminen siis. On tuo vesi vaan aika jännä elementti! Lyhyessä ajassa tuo elämän perusneste levisi yllättävän laajalle ja lopulta yli puolet talon lattioista jouduttiin purkamaan. Vesi oli päässyt leviämään myös pikkuvessan lattiaan ja valjashuoneeseen, joten myös näiden tilojen lattiat jouduttiin purkamaan. Koska kyseessä oli tila, jossa on vesieristeet, jouduttiin nämä huoneet lopulta purkamaan kattoon asti, jotta uuden ehjät vesieristeet saatiin tehtyä.

Pikkuvessan lattia purettu ja mittaukset käynnissä

Aika hurjan näköistä, vai mitä? 

Pytty ja käsienpesuallas siirrettiin keittiöön korjausten ajaksi. Eräs toimittaja ihmetteli, että aika persoonallinen ratkaisu sijoittaa vessa keittiöön. Oli kuulemma kysellyt raksapojilta, että tulee siihen kai jotkut seinät ympärille! 

Onneksi myös näiden tilojen  kuivatuksen hoitivat Polygonin pojat varsin reippaasti ja siististi. Kuivumisen edistymistä seurattiin sekä pinta-että betoniin poratuilla mittareilla ja lopulta 26.2 sain kuulla hyviä uutisia: talo on kuiva ja jälleenrakennus voidaan aloittaa! Nyt sitten maaliskuun aikana on pikkuhiljaa taloa koottu kasaan. Puretut seinien osat korjattiin ja tutut laatoittajat kävivät tekemässä uudet vesieristeet ja laatoitukset valjashuoneeseen ja pikkuvessaan. Ja oli tästä onnettomuudesta jotain hyötyäkin! Sain vaihdettua pikkuvessaan astetta pinkimmät ja kimaltavammat koristelaatat. Samalla myös valjashuoneeseen lisättiin vaaleanpunainen glitterboordi. Pinkkiähän ei koskaan voi olla liikaa! Yllättävän positiivisesti työmiehet suhtautuivat vaikka joutuivat tekemään saman työn toistamiseen. No, hiukan kireä hymy niillä ehkä oli kun yritin vitsailla, ettei kahta ilman kolmatta kertaa. ;)

Astetta pinkimpi pikkuvessa! Tää on niin ihana! 

Helmikuun lopussa minä ja Jekku pääsimme 10 kuukauden tauon jälkeen laukkaamaan. Voi sitä riemua, mitä pieni suomenhevonen tuntee, kun saa pellolla ihan luvan kanssa ottaa muutamia laukka-askelia. Valitettavasti liikkumisen riemu ei kauaa kestänyt. Maaliskuun alusta Jekku alkoi käyttäytyä oudosti. Liikkuminen ei oikein maittanut ja masu aristi. Lopulta menimme tutun eläinlääkärin luokse Tampereelle ja vaivan syy paljastui! Jekku oli syönyt hiekkaa ja paksusuolesta löytyi isoja hiekkakertymiä. No, onneksi tähänkin vaivaan löytyy lääke; Psyllium. Jekun pitää nyt lääkärin määräyksestä syödä kolme 10 päivän mittaista kuuria. Ongelmana vain on, että lääkettä pitää ottaa joka päivä 500g turvotettuna veteen ja se ei taida maistua Jekusta kovin hyvältä. Viimeisten kymmenen päivän aikana olen yrittänyt sekoittaa lääkettä iltapuuron joukkoon, lisätä mukaan makeaa melassia tai päivän kaura-annoksen. Aiemmin Jekku suorastaan ahmi iltapuuronsa, nykyään herra varovasti kokeilee kielellä ensiksi makua ennen kuin kunnolla rupeaa syömään. Mun mielestä ei kyllä tässä vaiheessa ole oikein varaa nirsoilla, jos juuri on jäänyt kiinni hiekan syönnistä! 

Jekku Teivon hevosklinikalla. Todettu juuri syylliseksi hiekan syömiseen! 

Aineen häviämättömyyden laki (Lomonosovin ja Lavoisier'n laki) ja vastoinkäymisten häviämättömyyden laki (Kaisun laki)

Aineen häviämättömyyden laki tarkoittaa, että aine ei synny tyhjästä tai häviä mutta se voi muutetaan muotoaan. Tätä kuuluisaa luonnon lakia muistuttaa Kaisun laki. Vastoinkäymisten määrä pysyy yleensä vakiona vaikka niiden muoto muuttuu...
Uusia vastoinkäymisiä on tullut tällä viikolla roppa kaupalla, mutta ehkä nyt alkuun hehkutan positiivisia uutisia.
Maanantaina kävimme Jekun kanssa Teivossa Tampereen hevosklinikalla kontrollissa. Ultraäänessä ei enää näkynyt merkkejä jännerepeämästä! Toki jänne on arpinen ja huomattavasti heikompi kuin aiemmin mutta nyt päästään pikkuhiljaa siirtymään kohti normaalia lenkkeilyä. Aluksi ravin määrää lisätään ja helmikuun lopulla on lupa ottaa ensimmäiset laukka-askeleet. Jekusta myös selkeästi huomaa, että jalka ei ole enää kipeä. Niin pirteänä sitä tänäänkin käytiin kärrylenkillä ettei olisi samaksi hepaksi uskonut!

No, mikäs sitten on mennyt pieleen... No, perjantain kunniaksi tuli todettua, että tekninen tila ei ole vesitiivis. :( 

Viikonloppu alkoikin vähän liian hyvin. Kävin perjantaina aamupäivällä kampaajalla hemmoteltavana ja jatkoin siitä vielä virkistävään jalkahoitoon. Iltapäiväksi olin sopinut tapaamisen talolle erään rakennusalan lehden toimittajan kanssa. Kesken haastattelun alkoi kuulua hiljaista napsumista ja hetken kuluttua huomasimme eteisen tulvivan vettä. Sen verran tältä blondilta löytyi järkeä, että kipitin suoraan tekniseen tilaan. Jo ennen oven avaamista näin, että jotain taisi olla pahasti pielessä. Oven ilmastointiaukosta suihkusi vettä ja kun avasin oven, sain kunnon lastin kylmää vettä syliini. Teknisessä tilassa vesimittari oli räjähtänyt ja vettä suihkusi kuin sarjakuvissa vesipostista. Sain onneksi päähanan suljettua ja veden tulo loppui mutta aikamoinen vahinko oli päässyt jo tapahtumaan. Vesi oli tullut sisälle tuulikaappiin teknisestä tilasta ja siitä jatkanut matkaansa pikkuvessaan, eteiseen ja vaaleanpunaiseen vierashuoneeseen. No, tulipahan testattua designtalojen hälytysjärjestelmää ja se sentään tuntui toimivan hyvin. Huomasin vesivahingon klo 16.20 ja ilmotin asiasta talomyyjälle.  klo 17.02 minulle ilmoitettiin, ettäPolygonin pojat ovat tulossa auttamaan ja klo 18.10 apu saapui paikalle. Lauantaiaamuna uusi kotini näyttikin varsin erilaiselta. Huonekalut oli kannettu turvaan talon itäosaan, parketti oli poistettu eteisestä, keittiöstä ja olohuoneesta ja valtavat puhaltimet kuivasivat betonilattiaa. Oli aika sanaton olo.

Jokaisella pilvellä on kultareunuksensa ja jokaisesta vastoinkäymisestä voi löytää myös hyviä puolia. Onneksi mittari hajosi silloin kun olin itse paikalla, muuten todennäköisesti huonekalut olisivat kelluneet vastaan ulko-ovella. Ja onneksi tämä tapahtui nyt eikä ensi talvena. Ja onneksi vakuutukset ovat kunnossa. Ja onhan tällä työllistävä vaikutus, lauantaina 4 miestä vietti aikaansa talollani ja eikös Suomeen tarvita lisää työtä? Jotekin tämä viikonloppu on mennyt melko sekaisissa tunnelmissa. Oheinen kappale on soinut päässäni perjantai-illasta lähtien... 

https://www.youtube.com/watch?v=WlBiLNN1NhQ

Ystäväni laittoi muuten viestin sunnuntaiaamuna: "Onnenmyyrä :) Sun takana menee latu."

 Mä en tiedä, tunnenko itseäni tällä hetkellä onnenmyyräksi...