Vaaleanpunainen unelma!

Joskus se aurinko paistaa risukasaankin! (ja mun tontille). Rakennusvirasto näytti viikko sitten vihreää valoa mun väriehdotukselle ja saan toteuttaa mun vaaleanpunaisen unelmani!  Olen leijunut nyt sitten kuluneen viikon vaaleanpunaisissa pilvissä! Myös vaaleanpunainen mosaiikkilaatta löytyi. Onneksi on askartelukauppoja, näin hieno glitterlaatta löytyi mosaiikkimyymälästä. Laattaa on tarkoitus käyttää tehosteena sekä vessassa että pesuhuoneessa. En millään malttaisi odottaa, että pääsen näkemään lopputuloksen! Tontilla työt etenevät edelleen vauhdilla. Loppuviikosta valettiin lattiat ja nyt vuorossa on väliseinien pystytys. Valoisina kesäiltoina on ihanaa käydä ihastelemassa talon etenemistä. Olen tutustunut myös uuteen naapuriini. Aivan lähimetsässä asuu ainakin yksi käki, joka kukkuu lähes joka ilta. Toivottavasti käki ei pelästy ensi kesän messuja, mielelläni pitäisin sen naapurinani. Sen sijaan fasaanit, lokit ja naakat voivat pysyä edelleen poissa.
Jekun kanssa kävimme Tampereelle hevosklinikalla. Kuskiksi, tueksi ja turvaksi meille lähti tallikaverimme Sarianna. Kahdestaan me emme olisi Jekun kanssa reissusta selvinneet, minä tärisin jännityksesestä ja Jekku olisi varmasti käyttänyt tilaisuutta hyväksi. Jekku on ollut ajoittain melko turhautunut sairaslomailuun ja kokeilee rajojaan jatkuvasti. Välillä Kaisua siis viedään tallin pihalla kuin heinänkortta tuulessa kun Jekku huomaa jossain esimerkiksi vihreän makoisan ruohotupon tai herkkuja sisältävän sangon. Tampereella Jekun molemmat etujalat ultrattiin ja lisäksi molemmista etujaloista otettiin uuden röntgenkuvat. Vasemman etujalan pinnallisessa koukistajassa todettiin 15% repeämä, jossa onneksi paraneminen on lähtenyt jo hyvin käyntiin. Myös oikean etujalan pinnallinen koukistaja oli kärsineen näköinen, jatkossa myös siitä on siis pidettävä erityisen hyvää huolta. Jännevamman paraneminen kestää kauan mutta hyvällä onnella ja huolellisella hoidolla Jekku voi toipua vammasta hyväksi harrasteratsuksi. Meillä siis kävelykuuri jatkuu, onneksi nyt sain luvan kävelyttää Jekkua myös selästä käsin. Jekku onkin ollut liikuttavan innokkaan näköinen, kun pitkän tauon jälkeen olen nostanut sille satulan selkään. Tänäänkin poika jaksoi reippaasti taivutella ja jumpata käynnissä vaikka kaverit söivät viereisessä tarhassa jo iltaheiniään. Melko haikeasti Jekku katseli myös esteitä, en tiedä miten kerron hänelle, että seuraavat hypyt teemme todennäköisesti vasta ensi kesänä ja silloinkin korkeintaan pienten ristikoiden ylitse.

tv-huone

Sisustussuunnittelija Helin kanssa olemme ahkerasti pohtineet talon pintamateriaaleja. Minun makuuhuoneeseeni sekä vierashuoneeseen on löytyneet jo hyvät ratkaisut. TV-huoneeseen ei sen sijaan tunnu löytyvän millään sopivaa tapettia.  Huoneen vasemmalle sivuseinälle tulee valkokangas ja oikealle sivulle divaanisohva. Tapetti tulee divaanisohvan taakse.
Koska sopivaa tapettia ei löydy, ajattelimme tehdä sellaisen.
JA NYT HERÄTYS KAIKKI VALOKUVAVAUSTA HARRASTAVAT LUKIJAT!
Ajattelimme tehdä tapetin valokuvasta. Toiveissa olisi saada valokuva hevosista. Valokuva tulisi mustavalkoisena ja seinän eteen tulee siis divaanisohva.  Kuvassa voisi olla esimerkiksi seesteinen laidunmaisema aamusumussa tai talviset pörröiset suomenhevoset nauttimassa vapaapäivästä. Extrapisteitä saa, jos kuvassa on suomenhevosia ja superextrapisteitä saa, jos kuvassa esiintyy Jekku tai Siiri. Jekku ainakin lupautui poseeraamaan halukkaille kuvaajille. Eli jos olet haaveillut yli 100 000 ihmisen tulevan katsomaan ottamaasi kuvaa, tässä on tilaisuutesi! (pliis, edes yksi hyvä kuva, mä en halua laittaa tohon seinään ornamenttitapettia, joita ovat kaikki sisustusliikkeet nykyään pullollaan...)

Yksi päivä riittää kun on oikein reipas!

Tiistai 5.5. oli se tärkeä iso päivä! Mun  talo saapui tontille! Ja voi kun hienolta se näyttikään! Toki ei taloa kokonaisena tontille tuotu vaan isoina paloina. Niistä sitten raksapojat kokosivat taloni kuin legopalikoista prinsessalinnan! <3 Ja illalla talossa oli jo vesikate ja rakenteet olivat sateelta turvassa. Uskomatonta miten paljon yhdessä päivässä voi saada aikaan!

 Yhtä valtavia muutoksia ei ole tiistain jälkeen tontilla tapahtunut mutta joka päivä on edistystä tapahtunut. Viime viikonloppuna maalailin isän kanssa räystäslautoja valkoisiksi. Pääsin myös kokeilemaan suunniteltua talonväriä autokatokseen. Seinäjoen rakennusvalvontahan ei suostunut rakennuslupavaiheessa hyväksymään mallikuvien perusteella suunniteltua väriä. Mä en kyllä tätä ihan tajua. Kaikki lokinkakassa esiintyviä värejä saa vapaasti käyttää talon seinään mutta kaunis hento vaaleanpunainen ei sitten kelpaakaan! Teknoksen ulkomaalivalikoimassa löytyy aivan täydellinen väri ja mä kyllä ehdottomasti haluaisin juuri tämän mun uuden taloni väriksi. Eikös väri näytäkin kauniilta ja sopii hyvin yhteen tummanharmaan oven kanssa?  En tiedä, minkälaiset itkupotkuraivarit saan, jos taloa ei saakaan maalata vaaleanpunaiseksi! 

 Taloprojektissa kaikki on siis edennyt sutjakasti eteenpäin. Tallilla sen sijaan Jekun jalan kanssa murheita riittää roppakaupalla. Kävimme Jekun kanssa perjantaina 8.5 eläinlääkäri Sami Takalan vastaanotolla. Jekku edelleen ontui oikein kunnolla vasenta etujalkaa. Huonoja uutisia löytyi kaksin kappalein. Röntgenkuvissa värttinäluusta löytyi luupiikki, joka ilmeisesti hankaa syvää koukistajajännettä. Periaattessa luupiikin voi poistaa tähystyksessä Tampereen hevosklinikalla.  Suurempi murhe löytyi ultraäänitutkimuksessa. Pinnalisessa koukistajassa on repeämä ja mahdollisesti kyseessä on tuore vamma. 

Jekku klinikalla lääkepöllyssä. 

Nyt kun tilannetta on tässä seurailtu reilun viikon verran niin kyllähän se pahasti vaikuttaa tuoreelta repämältä. Repämäkohta turvottelee jonkunverran ja tuntuu kädelle lämpimältä. Jalkaa on kylmäilty ahkerasti ja vauriokohtaan on annettu myös laserhoitoa. Hädissäni soitin myös Tampereelle ja lähettelin Jekun röntgenkuvia sinne arvioon. He pitivät ontuman todennäköisimpänä syynä jännevauriota mutta suostuivat ottamaan Jekun  uuteen arvioon. 25.5 sitten siis matkaamme yhdessä kohti Tamperetta.

Jekun vasen polvi 

Googlettaminen on lisännyt vain huolestumisen määrää... Olen saanut mm. selville, että jännevauriot paranevat hevosilla yleensä hitaasti ja huonosti. Pinnallisen koukistajan jänteissä erityisen huono ennuste on jänteen yläosan repeämissä. Yläosan repeämät eivät turpoa välttämättä niin voimakkaasti mutta ne aiheuttavat voimakkaampaa ontumaa ja enemmän kipua. Paraneminen voi kestää jopa puolitoista vuotta ja osa hevosista ei toivu lainkaan enää ratsastuskäyttöön. Jekun jännevaurio sijaitsee juuri tuolla jänteen yläosassa ja oireet sopivat pelottavan hyvin edellä olevaan kuvailuun. Alkuun jalassahan ei tuntunut juurikaan kuumotusta ja vauriokohtakin selvisi vasta eläinlääkärin vastaanotolla.
Kyyneltiehyitä on nyt sitten tyhjäilty ahkerasti. Huoli on kova omasta murusta ja lisäksi ahdistaa, kun ei tiedä onko omalla toiminnallaan aiheuttanut vamman. 16.5 on mun ja Jekun kavioliiton vuosipäivä, mitenköhän sitä voisi edes juhlistaa tällaisessa tilanteessa. Niisk.

Vastoinkäymisiä ja ontumista

Minun maani <3

Tontilla työt ovat edenneen hurjaa vauhtia eteenpäin. Paikanpäällä on vieraillut useita erilaisia koneita ja härveleitä, puolienkaan nimeä en edes tiedä. On kaivettu maata, tasoiteltu, valettu betonia, aseteltu styroxlevyjä. Maata on viety pois (ja siitä tietenkin sitten maksettu jotain kaatopaikkamaksuja) ja kiviä ja soraa tuotu tilalle (ja siitäkin taas maksettu.) Tässä vaiheessa ei oikein auta muuta kuin luottaa, että nuo pojat tietävät mitä tekevät, itselle kun muo työvaiheet ovat aika outoja. Toivotaan nyt että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, paremmin en osaa tämänhetkistä tilannetta selittää.





Lasse vahtii, että pojat tekevät suorat seinät

Talon runko... Tässä kohtaa talo vaikuttaa vähän liian pieneltä...

Lisää outoja vempeleitä

Tällainenkin vempele vieraili tontilla...

Otsikko on aika negatiivinen. Mikä siis on mennyt pieleen? No, työpäällikköni Syrin Mika Ainoakodeilta ilmoitti, että hän vaihtaa työpaikkaa... Siis mitä? Voiko näin tehdä? Järkytys oli varsin suuri etenkin kun olin oppinut jo luottamaan Mikaan ja hänkin tuntui ymmärtävän, mitä taloltani haluan... Nyt sitten pitää aivan uusi mies perehdyttää tähän projektiin. (siis, kyllä, hevoseni tarvitsee oman pesukoneen. Jep, kone on teollisuuspesukone, se pitää pultata maahan kiinni. Ei, en aio pestä siinä hevostani vaan hänen loimiaan. Aivan, haluan vaaleanpunaista glitterlaattaa kylppäriin. Jep, saunaan tulee hieno valoseinä, jossa on hevoseni kuva. Ei, minulla ei ole miestä, joka hoitaisi nämä asiat puolestani. ) Jännittää hurjasti, miten tämä projekti nyt etenee...


Pikku potilas ja kesän ensimmäiset vihreät

 

Elämäni tärkein mies on myös aiheuttanut viime aikoina suurta huolta ja murhetta. Koko vappu on oikeastaan mennyt itkua tuhertaessa. JEKKU ONTUU! Ontuminen alkoi jo 29.4 illasta mutta sain kuulla siitä vasta vappuaaton aamuna.  Ja meidän piti mennä yhdessä tallikisoihin! Ja koristella karsina ilmapalloilla! Estehyppelyn sijaan vappuaatto menikin sitten Jekun jalkaa kylmätessä ja seuratessa kateellisena tallikevereiden hienoja suorituksia. Onneksi potilas itse on suhtautunut melko positiivisesti sairaslomailuun. Jonkunverran liikaa energiaa on tosin havaittavissa, eilen herra mm. yritti syödä puuron lisäksi puurovadin, aukaisi mun ponnarin pariin otteeseen ja yritti varastaa pampulaa ja meinasi myös karata karsinasta. Onni onnettomuudessa, Jekun oma kiropraktikko-eläinlääkäri Tainio oli käymässä tallilla vappuaattona ja Jekulle saatiin heti aloitettua kipulääkekuuri. Vaivan syy on edelleen epäselvä, mahdollisuuksia kun on monia ja potilas itse ei juurikaan puhu. Perjantaina olisi tarkoitus mennä klinikalle röntgenkuville ja hoitoon.