Kiitokset viime päivityksen kommenteista! On ihanaa huomata, että joku jaksaa lueskella näitä mun juttuja vieläkin! Ja toden totta, tärkeimmät kuulumiset unohtuivat kokonaan. Jekun jalka on parantunut hitaasti mutta varmasti. Marraskuun alussa pientä heppaa kohtasi maata järisyttävä muutos. Alle vaihdettiin talvihokit ja muutoksen myötä Sepi ja Jekku muuttivat eri tarhoihin asumaan. Ja siitä se maailma sitten Jekulla romahti! Seuraavien viikkojen aikana Jekku kunnostautui ramppaamalla oman tarhansa mutakylvyksi ja samalla leikki Tuhkimoa kadotellen uusia kenkiään mutapeltoon. Stressaava muutos, olihan poikien väliin tullut kokonainen sähkölanka! Stressin takia Jekku jopa hiukan laihtui vaikka ruoka sinänsä maistui entiseen malliin. Ja mami oli huolesta suunniltaan ja vastaavasti kuormitti lähipiirinsä Jekun murheilla!
Nyt onneksi tilanne on tasoittunut. Jekku saa nykyään iltaisin puuroa, jossa on mm. proteiinilisää, valkosipulia, MSM-jauhetta (sisältää rikkiyhdisteitä, pitäisi olla hyvää jänteille), pellavaa ja vitamiineja. Puuro on Jekun ehdotonta herkkua, vati nuollaan aina puhtaaksi. Tänään huomasin, että painoa oli tainnut tulla takaisin ja karva kiiltää jälleen entiseen malliin.
Joulukuun kunniaksi Jekku piti uskollisesti porosarvia sekä maastossa että koulutreeneissä. Eipähän tullut ainakaan korviin kylmä! Muutamaan otteeseen olemme käyneet myös Leenan kouluvalmennuksissa ja Jekku on ollut suorastaan innostunut kouluväännöstä. Näköjään kunnon tauko mistä tahansa tekee hyvää! Jalkavamman takia emme toki ole pystyneet tekemään kuin osan harjoituksista mutta se ei tuntunut Jekkua pahemmin haittaavan! Ehkäpä me joskus vielä suoriudutaan kunnialla helppo C- ohjelmasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti