Rakennuslupa!

Teknoksen väri nr 7241

Odotusaika oli pitkä ja pimeä... Välillä meinasi toivo ja usko mennä... Ovatkohan paperit hukkuneet jonnekin vai lomailevatko työntekijät rakennusvalvonnassa vain pidemmän kaavan kautta joulun kunniaksi? Eikö minun taloni kelpaakaan ja onko pohjapiirrustus ihan pölö? Mutta lopulta tänään aurinkoisena helmikuun talvipäivänä posti toi RAKENNUSLUVAN! Toki muutama tiukka ehto papereista vielä löytyi mutta ei se haittaa! Nyt päästään vihdoin hommiin! Talon väri on ainakin aiheuttanut hiukan ihmettelyä ja epäilyä rakennusvalvonnassa. Olen aina haaveillut joskus asuvani vaaleanpunaisessa talossa ja tässä projektissahan on tarkoituksena toteuttaa haaveita! Ensimmäistä suunnittelemaani väriä rakennusvalvonnassa pidettiin liian kirkkaana mutta seuraavalle ehdotukselle näytettiin varovaista vihreää valoa. Eikös tämä Teknoksen ulkomaali olekin aika ihanan värinen?  Lopulta päädyttiin ehtoon, että ennen koko talon maalamista väri pitää hyväksyttää rakennusvalvojalla paikan päällä. Talosta maalataan siis pieni osa valitsemallani värillä ja rakennusvalvoja käy hyväksymässä värin.

Täytyy kyllä todeta, että pienessä talossa on yllättävän paljon suunniteltavaa ja mietittävää. Minkälainen takka olisi hyvä? Entä minkälaiset keittiökalusteet? Laatan värit? Parketti vai laminaatti? Mihin ilmalämpöpumppu sijoitetaan? Entä siivouskomero? Viinikaappikin olisi aika makee! Korvaamattomana apuna mulla on ollut K-raudasta Juurakon Heli. Hänen kanssaan on ollut helppo suunnitella taloa ja hänellä on ollut ihan mielettömän hienoja ideoja sisustukseen. Ensimmäiseksi valitsin talon teemavärit. Sisustus talossa tulee olemaan melko pelkistetty ja raikas, teemaväreinä ovat valkoinen, kylmät harmaan sävyt ja vaaleanpunainen. Erityisen tärkeää mulle on talon helppo siivottavuus ja toisaalta myös sopivuus tällaiselle 154 senttiselle pätkälle. Keittiön tasot tulevat hiukan normaalia matalammalle mutta toisaalta kaapistot yltävät ihan kattoon asti, en halua kiiipeillä jatkuvasti pyyhkimään pölyjä kaappien päältä. Eniten sotkua nykyiseen kotiin aiheuttaa Jekku. Vaikka Jekku asuukin tallilla ja ei suinkaan vieraile kerrostalokämpässäni (heh, olisi siinä naapureilla ihmettelemistä ja eipä poika taitaisi ihan hissiinkään mahtua), niin eteisessä tuoksuu vienosti hevosen lanta. Tallivaatteissa tulee jatkuvasti eteiseen heinää, turvetta ja lantaa. Rappusiivoja-parka joutuu viikottain siivoamaan meidän kerroksesta heinän korsia...

Ja tallivaatteiden pesun jälkeen pesukoneesta saa kaapia Jekun karvoja olan takaa. Tulevaan taloon tuleekin tämän takia erillinen varustehuoltotila ja oma pesukone tallikamppeille. Tarkoitus on hankkia sinne sellainen pesukone, jossa voi myös pestä rapa-ripa-Jekun loimet ja satulahuovat. Taloon tulee siis joka hevosenomistajan unelmatila!

Jekun kanssa elämä on edelleen ihanaa huolimatta pesukoneen karvoista. Tammikuussa meillä kävi oikein valokuvaaja Tuulia Nelimarkka tallilla ikuistamassa mua ja Jekkua. Eikös olekin hienoja kuvia? http://tuulian.galleria.fi/ Ja Jekku on niin komea! Koska Jekku on meistä kahdesta se edustavampi puoli, tarkoituksena on myös talossa käyttää sisutuksessa Jekun kuvia. Mutta siitä tarkemmin myöhemmin...

Voiko nainen rakennuttaa yksin talon? Onko mitään järkeä rakennuttaa omaa unelmataloaan asuntomessualueelle? Ja onko edes ylipäätään järkevää asua Seinäjoella? Riittäkö aika sekä oman hevosen kanssa touhuiluun että rakennuttamiseen? Ja olenko kaiken tämän jälkeen köyhä kuin kirkonrotta ja Törnävällä hoidettavana? No, sehän selviää tulevien kahden vuoden aikana ja eikös kaikkea pidä aina kokeilla! Ja mähän oon tunnetusti yllytyshullu, sehän selvisi viimestään ollessani 7v  kun uimakurssin pojat sanoivat  etten uskaltaisi hypätä Vaasan uimahallin ylimmästä kerroksesta...
Tässä blogissa seurataan rakennusprojektin etenemistä ja Jekun ja minun touhuilua. Seuraavassa meistä

pienet esittelyt:
Minä: Kaisu, oikealta nimeltä Kaarina. 32-vuotias tyttö. Alunperin kotoisin Vaasasta, opiskelujen takia asunut myös Turussa. Seinäjoelle päätynyt ihanan työpaikan perässä. Vapaa-ajalla löydettävissä helpoiten Manunkylän ratsutallilta. Liikkuu hepalla, valkoisella Kialla ja joskus harvoin myös suksilla. Rakastaa päikkäreitä, lautapelejä, hyvää ruokaa ja eniten omaa heppaansa Jekkua. On aina asunut kerrostalossa mutta haaveillut omasta talosta. Varsin puhelias tapaus. Lempiväri vaalenpunainen. Ei tiedä juuri mitään rakentamisesta.
Jekku , oikealta nimeltään Jekurex. 14-vuotias suomenhevonen. Aloitti uransa isänsä kavionjälkiä seuraten ravurina. 10-vuotiaana teki uranvaihdoksen ratsuksi. Viime kevääseen asti teki töitä Artukaisten ratsastuskoulussa Turussa. Muutti Kaisun kanssa Seinäjoelle toukokuun lopussa 2014. Rakastaa maastoilua, laukkaamista, porkkanoita, riimuleikkejä ja pieniä jekkuja. Lapsiystävällinen mussukka ja joka tädin turvahevonen. Ei pelkää muuta kuin vettä ja traileriin menoa. Asuu Manunkylän ratsutallilla. Parhaat kaverit Kimmo, Aatu,  Iisakki ja Takku (kissa). On rakastunut tallikaveriinsa Tammaan.
Talo: Ainoakotien puutalo. Kerrosala 164m2, huoneistoala 124m2. Heppaihmisen unelmakoti, talossa oma varustehuoltohuone hevostarvikkeiden putsaukseen, kuivaukseen ja säilytykseen. Pihalla poreamme, jossa voi rentoutua ratsastuksen jälkeen tai vaikka fiilistellä ennen provinssia.
Tervetuloa seuraamaan meidän projektia!
T: Kaisu ja Jekku