Tonttikauppoja ja donitseja

Nyt sitä ollaan sitten maanomistajia! Kokonaista 926m2 metsäistä maata on mun hallinnassa, jesh! Ihan kukkulan Kuningas- fiilis! 926m2 eli 9,26 aaria eli 0,0926 hehtaaria... noh, on siitä ainakin hyvä aloittaa! ;)  Tonttikaupat tehtiin asuntomessutoimistossa maanantaina. Hienosti asuntomessutoimistossa on sisäistetty, kenen ehdoilla tätä mun taloa rakennetaan. Kahvin kanssa oli varattu ihania vaaleanpunaisia donitseja ja myös Jekulle oli varattu ihan oma donitsi. Maanantai-iltana kiikutin sitten Jekun donitsin ylpeänä maanomistajana tallille. Yritin myös kuvata kännykällä Jekun herkuttelua mutta vaaleanpunainen herkku hävisi niin nopeasti Jekun suuhun, että todisteita ei tallentunut. Ohessa kuva donitsista ennen Jekun herkuttelua. Seuraavana päivänä pidettiinkin sitten rakentamisen aloituskokous. Yllättävän paljon paperityötä talon rakentamiseen vaaditaan. En tiennytkään aiemmin, että jokaiseen nykyaikana rakennettuun omakotitaloon liittyy romaanin verran paperia. Noh, tätä vissiin se sanonta, "Suomi seisoo puujaloilla" tarkoittaa.

Jekku on ollut nyt mun oma 9kk ajan ja vieläkään en ole aivan varma, onko muruni lintu vai kala (vai hevonen). Ystävänpäivälahjaksi ostin Jekulle aktivointipallon. Palloon voi laittaa karkkeja ja sitä kun oikein pyörittää niin pallosta tippuu karkkeja. Jekku heti tajusi jutun idean ja herra tyhjentääkin pallon vartissa kymmenestä namusta. Olin ihan vakuuttunut siis että hevoseni on nero! Kunnes... viime viikonlippuna Jekku sitten osoitti käytöksellään täysin päinvastaista. Hakiessani Jekkua tarhasta herrapa päätti karata vapauteen. Aluksi Jekku suuntasi flirttailemaan tallin tammoille, jotka sekosivat komeasta ruunasta niin, että yksi jopa pyllähti pepulleen. Tämän jälkeen oli hyvä suunnata härnäämään Elvistä, tallin nuorinta ruunaa, joka kuvittelee olevansa ori. Tässä vaiheessa pääsin jo melko lähelle Jekun päätä ja riimua. Mutta minne pakenee tuo ruunanretale? Heinäkasalle? Kauravarastoon? Takaisin tammojen luokse? Ei, hän ryntää lantakasaan ja kiipeää sen päälle. Tietenkin Jekku sitten vielä upposi mahaansa myöten lantaan mutta se ei tuntunut häntä haittaavan. Ilme oli kuin kukkulan kuninkaalla! Tammat katselivat viereisestä tarhasta ihastuneena ja minä punaisena kiukusta. Ihme kyllä Jekku pääsi omin voimin lantakasasta irti ja takaisin alas maankamaralle. Tässä vaiheessa pihalta kuuluva meteli oli jo houkutellut tallista apuvoimia ja yhteistuumin saimme Jekun kiinni. Ja se haju mikä siitä hevosesta lähti! Lopulta kahden suihkukerran, omenashampoon ja karpalon tuoksuisen karvankiillotusaineen jälkeen Jekku haisi jotenkin siedettävältä.
 Okei, myönnettäköön, ymmärsi Jekku sentään näyttää katuvalta. Mutta kuinka tyhmä pitää hevosen olla, että pakenee lantakasalle? Muistan lukeneeni jostain, että hevosen aivot ovat golfpallon kokoiset... Ja ilmesesti keväisin Jekun gofpallosta suurin osa on varattu tammojen kuville. Ehkei hevoseni ole sittenkään nero.