Vantaan asuntomessut

Kävin tutustumassa Vantaan asuntomessuihin viime viikolla. Seuraksi, tueksi ja turvaksi sain houkuteltua mukaan ystäväni Kristin ja hänen 4-vuotiaan poikansa Laurin. (tosin Lauria piti hiukan enemmän lahjoa mm. herkuilla ja karkeilla)
No minkälaiset messut sitten olivat? Yksi sana ei riitä kuvaamaan tuota päivää... Messualue oli värikäs, ahdas, viihdyttävä ja kammottava. Talot olivat hienoja, ahtaita, avaria, keskeneräisiä, värikkäitä, tylsiä ja jopa vaarallisia. Katsottavaa ja ihmeteltävää siis riitti! Valitettavasti messuilta ottamani kuvat ovat melko surkeita laadultaan. Oma kännykkäni teki (jälleen) lakon ja Elisalta saamallani lainakännykällä ei laadukkaita kuvia oteta. (Tiesittekö muuten, että Alcatel on kännykkämerkki? En minäkään... enkä voi kyllä tämän jälkeen oikein suositella kokeilemaankaan).

Talot olivat lähellä toisiaan ja pihat pieniä

Vantaan asuntomessualueen yleisilme oli varsin tiivis ja ahdas. Talot oli rakennettu lähelle toisiaan, tontit olivat pienehköjä ja täten myös pihat jäivät ahtaan oloisiksi. Asuinneliöitä oli haettu rakentamalla ylöspäin, useampaan taloon oli rakennettu kellari ja kerroksia myös ylöspäin riitti. Edelleen muotia tuntui olevan kahden kerroksen korkuinen olohuone ja isot ikkunat. Kukakohan nuo ikkunat pesee? Ainakin naapureille isot ikkunat tarjoavat hyvät seurantamahdollisuudet. Viereiset kerrostalot ovat siis stalkkereiden unelmakohteita! =) Toisaalta, onhan tällainen olohuone ihanan avara ja ilmava!

naapureilla hyvät näkymät olohuoneeseen!

Monessa kohteessa oli tainnut tulla aika kiire loppuvaiheessa. Myös Vantaan kaupungin alueet olivat osittain keskeneräisiä. Huhupuheiden mukaan Seinäjoella rakentaminen on aloitettu paljon aiemmin kuin Vantaalla. Toivottavasti meidän messualue saadaan valmiiksi ajoissa!

Piha taisi jäädä hiukan kesken...

Vaatinee vielä hiukan maisemointia?

Koska taloissa oli useita kerroksia niin myös portaita riitti lähes joka kohteessa. Osassa taloista portaat oli tehty varsin jyrkiksi ja kapeiksi. Etenkin ulossijoitetut, kapeat betoniset raput ilman suojakaidetta tuntuivat suorastaan huutavan nilkkamurtumaa ja aivovammaa... Myös sisätiloissa erillaisia porrasratkaisuja riitti, suurin osa kohteista ei siis sopinut liikuntarajoitteisille. Portaiden ulkonäköä oli vaikea arvioida, tuo oranssi suojausteippi saa minkä tahansa näyttämään karmivalta.

Erityisesti tuli kiinnitettyä huomiota talojen suojaukseen, asuntomessuilla kun yleensä kävijöitä on yli 100 000! Osassa kohteissa suojaus oli tehty erinomaisesti ja paksut matot suojasivat kulkureittejä. Toisaalta paksujen suojausten takia osa talon viehätysvoimasta katosi. Osassa kohteista katsoin kauhulla suojauksia (ja niiden puuttumista). Jos matto loppuu ennen saunan ovea ja lattia on vaalea laattalattia, jossa on vieläpä vaaleammat saumat, niin loppumessujen aikana vaaleus voi olla enää muisto vain! (ja tottakai ihmiset haluavat kurkata sinne saunaan)

Arvatkaapa minkä värinen lattia on messujen jälkeen! 

Osassa taloista lattiat olivat täysin paljaita. Ilmeisesti lattiat uusitaan messujen jälkeen. Itse en ainakaan haluaisi, että makuuhuoneeni lattialla tepastelisi 100 000 ulkokenkäparia!

Kärsivä lattia ja suojattu sänky?

Omaan talooni materiaalivalinnat on jo tehty, joten enää hakusessa eivät olleet laatat tai parketit. Muutamiin laatoituksiin kuitenkin ihastuin. Harmi, että niitä ei ole saatavana vaaleanpunaisena! Etenkin tuo punainen mosaiikkilattia olisi aivan ihana pinkkinä!

Miksei tätä löydy vaaleanpunaisena! 

Aika kiva idea!

Ihana mosaiikkiseinä suihkussa! Tykkään!

Näyttelystä löysimme myös mun tulevan porealtaan, jacuzzin mallin 375! Vitsi, mä en malta odottaa ensi vuoden syksyä ja syysiltafiilistelyä omassa porealtaassa.

Kadotimme Laurin mutta löysimme tilalle suden. Myös susi taisi tykätä tästä altaasta! =)

Messut jatkuvat vielä viikon ajan ja suosittelen vierailua etenkin rakentamista suunnitteleville. Messuilla näkee lyhyessä ajassa laajan kaattauksen erilaisia rakentamisen ratkaisuja. Inspiraation lähteitä löytyy roppakaupalla mutta on myös tärkeää nähdä, mitä itse ei missään tapauksessa halua. 4-vuotiaan lapsen kanssa messuilla liikkuminen avasi uusi puolia taloista. Mukavasti lapset oli myös otettu messuilla huomioon, Ainoakotien talolla Lauri pääsi pelaamaan koripalloa ja toisesta talosta (valitettavasti en muista mistä) lapset saivat hienot naamarit. Laurin mielestä kuitenkin robottiruohonleikkurit taisivat olla messujen kohokohta!