Tämän kasvin olen saanut pysymään hengissä toistaiseksi Ei haisuakaan lajista tai hoito-ohjeista mutta jotenkin tämä prisman alennushyllystä löytynyt yksilö on selviytynyt kanssani 6,5 vuotta. Hoitona on ollut lähinnä vesi kerran kuussa ja taisi äiti joskus sille antaa jonkun ravinnejutun pari vuotta sitten. Ymmärrettävästi siis ajatus omasta pihasta (ja sen hoidosta) aiheuttaa minulle lähinnä ahdistusta ja paniikkia. Haluan mahdollisimman helppohoitoisen mutta toisaalta kauniin pihan, nurmikko, asfaltti ja trampoliini eivät ole minun juttuni. Läheskään kaikilla ihmisillä ei riitä ymmärrystä kaltaisilleni ihmisille. Eräskin pihasuunnittelija kommentoi, että miksi hankkia omakotitalo jos ei kerran halua huolehtia pihastaan? Mä en kyllä ymmärrä, miksi vain viherpeukalot saisivat asua omakotitalossa? Epäreilua! (lienee sanomattakin selvää, etten tee enää yhteistyötä kyseisen pihasuunnittelijan kanssa) Minä haluan ulkoporealtaan, omaa rauhaa, takan ja riittävästi tilaa ympärilleni ja näitä asioita ei vain voi kovin helposti toteuttaa kerrostalossa. Pelastus saapui onneksi loistavan pihafirman muodossa!
Suomalainen metsä on mielestäni kaunis. Onneksi tonttini on oikein malliesimerkki laadukkaasta metsästä, sillä kasvaa mäntyjä, kuusia, suopursua, mustikkaa ja puolukkaa... Tavoitteenani on pitää mahdollisimman iso osa tontista luonnontilassa ja metsäisenä. Pihanrakennus Valon pojat ymmärsivät heti, mitä pihaltani toivoin ja toteuttivat unelmani paremmin kuin uskalsin edes toivoa. Myös hankaliin kohtiin, kuten korkeuseroihin pojat keksivät loistoratkaisut.
Kuva ei tässä kerro koko totuutta. Korkeusero terassin ja metsänpohjan välillä oli melko suuri. Halusin terassin eteen kiveyksen mutta myös metsän pysyvän ennallaan. Lopulta päädyimme tekemään tällaisen hienon muurin, jossa on kaksi perennapenkkiä. Muurin metsänpuoleinen laita on korkea ja talonpuoleinen matala. Muurin keskellä tehtiin hienot portaat, joita pitkin pääsee astumaan omaan metsään. Nyt pitäisi vain löytää perennakasveja, jotka säilyvät mun hoidossa hengissä. Kuinkakohan kestävä ruohosipuli on?
Tuohon pihalaattaan olen myös supertyytyväinen. Laatta on Lakan Loimukivi. Laatan pinta on elävä ja minusta tuo malli sopii hyvin talooni.
Laatoituksen jälkeen pihalle istutettiin pensaat ja puut. Etupihalle istuttettiin kuusia ja kunttaa. Takapihalle tulivat marjapensaat, omena- ja luumupuu. Jekku varasi jo itselleen omppupuun sadon, parka ei vain taida tietää, että satoa taidetaan joutua odottamaan muutama vuosi. =)
Heinäseiväsaidan kanssa tuli omat ongelmansa. Tontillani peruskallio tulee vastaan melko nopeasti ja aika isoja kiviäkin maastosta löytyi. Keksien ja soveltaen pojat kuitenkin saivat aidan pystyyn ja itse ainakin olen lopputulokseen tyytyväinen.
Nyt piha alkaa olla pikkuhiljaa valmis ottamaan talven vastaan. Vielä pihalle on tarkoitus tuoda siilinpesä, josta toivottavasti joku matti myöhäinen piikikäs ystävämme saa asunnon talveksi.
 |
| Muru ja Murulle niin rakas pinkki fleece muuttomatkalla |
Muru-siili, josta kerroinkin aiemmin, muutti kaksi viikkoa sitten siilirinkiläisemme Kaijan luokse talvehtimaan. Kaija oli rakentanut hienon talvipesän ja aidan sen ympärille. Muru tuli luokseni 440g painoisena ja keuhkoissa oli matoja. Lääkityksen ja runsaan ruokinnan tuloksena Murun paino nousi reiluun kiloon, joten painon puolesta tyttö oli valmis talvehtimaan. Neidistä oli vain tullut hiukan kranttu hoidossani. Uuden talvipesän heinät olivat ilmeisesti olleet liian karkeita ja tyttö olikin raahannut pesäänsä pinkin fleecevällyn, johon oli kääriytynyt. Alkuksi ruokakaan ei tahtonut maistua mutta onneksi Murun heikko kohta oli jo ennestään tiedossa! Ruokaan lisättiin hunajaa ja ruoka alkoi kelvata. Nyt Muru on käynyt enää harvakseltaan syömässä eli todennäköisesti horrosunet kutsuvat pian neitiä.
 |
| Mörö kylvyn jälkeen iltaa ennen muuttoa |
