Piha, voi ahdistus sentään!

Mä en ole todellakaan mikään viherpeukalo... Lähinnä pystyn yleensä tarjoamaan kasveille nopean eutanasian...

Tämän kasvin olen saanut pysymään hengissä toistaiseksi Ei haisuakaan lajista tai hoito-ohjeista mutta jotenkin tämä prisman alennushyllystä löytynyt yksilö on selviytynyt kanssani 6,5 vuotta. Hoitona on ollut lähinnä vesi kerran kuussa ja taisi äiti joskus sille antaa jonkun ravinnejutun pari vuotta sitten. Ymmärrettävästi siis ajatus omasta pihasta (ja sen hoidosta) aiheuttaa minulle lähinnä ahdistusta ja paniikkia. Haluan mahdollisimman helppohoitoisen mutta toisaalta kauniin pihan, nurmikko, asfaltti ja trampoliini eivät ole minun juttuni. Läheskään kaikilla ihmisillä ei riitä ymmärrystä kaltaisilleni ihmisille. Eräskin pihasuunnittelija kommentoi, että miksi hankkia omakotitalo jos ei kerran halua huolehtia pihastaan? Mä en kyllä ymmärrä, miksi vain viherpeukalot saisivat asua omakotitalossa? Epäreilua! (lienee sanomattakin selvää, etten tee enää yhteistyötä kyseisen pihasuunnittelijan kanssa) Minä haluan ulkoporealtaan, omaa rauhaa, takan ja riittävästi tilaa ympärilleni ja näitä asioita ei vain voi kovin helposti toteuttaa kerrostalossa. Pelastus saapui onneksi loistavan pihafirman muodossa!

Suomalainen metsä on mielestäni kaunis. Onneksi tonttini on oikein malliesimerkki laadukkaasta metsästä, sillä kasvaa mäntyjä, kuusia, suopursua, mustikkaa ja puolukkaa... Tavoitteenani on pitää mahdollisimman iso osa tontista luonnontilassa ja metsäisenä. Pihanrakennus Valon pojat ymmärsivät heti, mitä pihaltani toivoin ja toteuttivat unelmani paremmin kuin uskalsin edes toivoa. Myös hankaliin kohtiin, kuten korkeuseroihin pojat keksivät loistoratkaisut.

Kuva ei tässä kerro koko totuutta. Korkeusero terassin ja metsänpohjan välillä oli melko suuri. Halusin terassin eteen kiveyksen mutta myös metsän pysyvän ennallaan. Lopulta päädyimme tekemään tällaisen hienon muurin, jossa on kaksi perennapenkkiä. Muurin metsänpuoleinen laita on korkea ja talonpuoleinen matala. Muurin keskellä tehtiin hienot portaat, joita pitkin pääsee astumaan omaan metsään. Nyt pitäisi vain löytää perennakasveja, jotka säilyvät mun hoidossa hengissä. Kuinkakohan kestävä ruohosipuli on?

Tuohon pihalaattaan olen myös supertyytyväinen. Laatta on Lakan Loimukivi. Laatan pinta on elävä ja minusta tuo malli sopii hyvin talooni.

Laatoituksen jälkeen pihalle istutettiin pensaat ja puut. Etupihalle istuttettiin kuusia ja kunttaa. Takapihalle tulivat marjapensaat, omena- ja luumupuu. Jekku varasi jo itselleen omppupuun sadon, parka ei vain taida tietää, että satoa taidetaan joutua odottamaan muutama vuosi. =)

Heinäseiväsaidan kanssa tuli omat ongelmansa. Tontillani peruskallio tulee vastaan melko nopeasti ja aika isoja kiviäkin maastosta löytyi. Keksien ja soveltaen pojat kuitenkin saivat aidan pystyyn ja itse ainakin olen lopputulokseen tyytyväinen.
Nyt piha alkaa olla pikkuhiljaa valmis ottamaan talven vastaan. Vielä pihalle on tarkoitus tuoda siilinpesä, josta toivottavasti joku matti myöhäinen piikikäs ystävämme saa asunnon talveksi.

Muru ja Murulle niin rakas pinkki fleece muuttomatkalla

Muru-siili, josta kerroinkin aiemmin, muutti kaksi viikkoa sitten siilirinkiläisemme Kaijan luokse talvehtimaan. Kaija oli rakentanut hienon talvipesän ja aidan sen ympärille. Muru tuli luokseni 440g painoisena ja keuhkoissa oli matoja. Lääkityksen ja runsaan ruokinnan tuloksena Murun paino nousi reiluun kiloon, joten painon puolesta tyttö oli valmis talvehtimaan. Neidistä oli vain tullut hiukan kranttu hoidossani. Uuden talvipesän heinät olivat ilmeisesti olleet liian karkeita ja tyttö olikin raahannut pesäänsä pinkin fleecevällyn, johon oli kääriytynyt. Alkuksi ruokakaan ei tahtonut maistua mutta onneksi Murun heikko kohta oli jo ennestään tiedossa! Ruokaan lisättiin hunajaa ja ruoka alkoi kelvata. Nyt Muru on käynyt enää harvakseltaan syömässä eli todennäköisesti horrosunet kutsuvat pian neitiä.

Mörö kylvyn jälkeen iltaa ennen muuttoa

Syyskuun lopulla luokseni muutti toinenkin siili Mörö kuntoutumaan. Mörön paino nousi paljon nopeammin kuin Murun ja hän pääsikin jo kuukauden hoidon jälkeen viime viikonloppuna siirtymään talvipesäänsä. Keväällä sitten jännitetään, miten siilit ovat selvinneet horroksesta.

Talvikoti siileille ja muita hyviä tapoja pihan hyödyntämiseen

Piha terassilta päin kuvattuna.

Kun talo alkaa olla pikkuhiljaa valmis, ovat seuraavat haasteet puutarhan puolella. Rakennustapaohjeistus, rakennusvalvonta ja asuntomessujen laaturyhmä asettavat omat ehtonsa pihan suunnittelulle. Alkuperäisen rakennussuunnitelman mukaan taloni olisi pitänyt rakentaa tontin eteläreunalle ja piha olisi tullut siis pohjoispuolelle. Onneksi sekä rakennusvalvonnalle että naapureilleni sopi talon paikan siirto pohjoisreunalle. Tonttini on metsätontti ja toiveissa on alusta asti ollut pitääkin se ainakin osa metsänä. Alkukesästä käki kukkui lähes joka ilta ja etenkin sateen jälkeen metsä on tuoksunut huumaavan hyvältä. En missään tapauksessa halua pihastani puutonta nurmikkokenttää, jota hallitsee trampoliini ja auringonpaahde. Seuraavaksi lainaan suoraan kappaleen rakennustapaohjeesta.
"Piha-alueiden rakentamisessa otetaan huomioon luontaiset kasvuolosuhteet: maisemarakenne, vesitalous ja valo-olo - suhteet. Olemassa olevaa kasvillisuutta ja puustoa säilytetään mahdollisimman paljon myös tonteilla. Luonteva osa pihasta tulee olla puutarhatyyppinen. Puutarhan hahmon maisema-arkkitehtonisena tavoitteena on hedelmätarhan kaltainen, vehreä mutta avoin puutarha. Innovatiivisten maisemasuunnitelmien avulla toivottaisiin uusia tulkintoja modernista hyötypuutarhasta, jossa on istutettuna hedelmäpuita, marjapensaita ja kotitaloudessa tarvittavia hyötykasveja."
Hmm, tuossa kappaleessa ei ole onneksi määritelty, kenen kannalta puutarhan pitää olla hyödyllinen. Hevosten lisäksi lähellä sydäntäni ovat myös muut söpöt eläimet. Olisi ihanaa, jos pihaltani löytäisivät kodin myös linnut, siilit ja oravat. (kyyt voivat tehdä muuttoilmoituksen johonkin toiseen osoitteeseen, kiitos!)  Tarkoituksenani on ostaa siileille useampi mukava talvipesä (en yritä itse rakentaa, siilit vain kuolisivat nauruun kun näkisivät tekeleeni) ja järjestää linnuille talviruokintapaikka. 

Piha toiseen suuntaan terassilta kuvattuna

Kulunut kesä on ollut haasteellinen ainakin piikikkäille ystävillemme. Moni siili on aivan liian pieni ja heikko selviytyäkseen talven yli. Seinäjoella toimii eläinsuojeluyhdistyksen alla siilirinki, jonka jäsenet auttavat parhaansa mukaan näitä luonnon hyötyeläimiä. Tänä syksynä itsekin liityin toimintaan mukaan ja nyt minun luonani on asunut reilun viikon ajan  Muru-siili. Muru painoi tullessaan vain 440 grammaa. Nyt ahkeran ruokinnan ja levon jälkeen paino on noussut jo 560 grammaan! Tavoitteena on saada Muru kasvamaan lähes kilon painoiseksi, jotta luonnossa selviäminen olisi todennäköisempää. 

Muru

Siiliringin kautta olen saanut lukuisia uusia ystäviä. Viime viikonloppuna siilirinki kokoontui tontillani ja yhdessä maalasimme terassin lautoja ja tervasimme heinäseipäitä. Pitkään mietin, minkälainen aita soveltuisi tontin eteläreunalle. Aita tulee siis metsän ja naapurin tontin välille ja minusta tuntui varsin oudolta rakentaa lauta-aitaa keskellä metsää. Toisaalta haluan jotenkin rajata tontin eteläsivun, jotta kukaan ei vahingossakaan astuisi siilien talvipesien päälle. Mielestäni heinäseiväsaita sopii melko hyvin luonnonmaisemaan ja toisaalta se ei rajaa myöskään valoa niin pahasti kuin tiivis lauta-aita. No, ainakin suunnitelma on tämä, toteutuksen hoitaa onneksi puolestani Pihanrakennus Valo. Minun hommiini kuului kuitenkin heinäseipäiden etsiminen ja tervaaminen. Viime viikkoina olen päässytkin kokeilemaan uusia juttuja kuten peräkärryn ajamista. Ensimmäiset 64 heinäseivästä löytyivät Petolahdelta (kuulostaa ihan joltain paikalta Taru Sormusten Herrasta-kirjasta) ja vaikka minua jännittikin (enemmän kuin Frodo Reppulia) niin sekä minä, Kia että peräkärry selvisimme hengissä reissusta. Loput 120 heinäseivästä löytyivät Teuvalta ja se hakureissu sujui jo rutiinilla (melkein kaadoin grillin ja kaksi kertaa peruutin peräkärryn jumiin mutta keskimäärin siis melko hyvin.)

Saalis

 Näitä heinäseipäitä me sitten tervailimme viime viikonloppuna kauniissa syyssäässä. Yllättävän hidasta touhua se kuitenki oli, ennen tervaamista heinäseipäät piti puhdistaa pölystä ja kiskoa niistä irti paksuja rautanauloja. Neljän tunnin ahkeroinnin jälkeen 62 heinäseivästä komeili tervattuna ja hyväntuoksuisena pihalla. 122 heinäseivästä odottaa siis vielä käsittelyä. *huokaus*. 

Urakka

Siilirinkiläisillä on hyvä automaku! :)

Terassilautojen maalausta

Lopuksi vielä muuten vinkki siilien ystäville. Siiliringillä on Ykkösbasaari-kirpputorilla Seinäjoella myyntipöytä, jonka kaikki tuotto menee siilien hyväksi. (lääkkeisiin ja eläinlääkärikuluihin). Siilirinki myös kaipaa lisää häkkejä siilejä varten.  http://yle.fi/uutiset/siilirinki_pelastaa_luonnonvaraisia_tuhisijoita/8264338