Piha, voi ahdistus sentään!

Mä en ole todellakaan mikään viherpeukalo... Lähinnä pystyn yleensä tarjoamaan kasveille nopean eutanasian...

Tämän kasvin olen saanut pysymään hengissä toistaiseksi Ei haisuakaan lajista tai hoito-ohjeista mutta jotenkin tämä prisman alennushyllystä löytynyt yksilö on selviytynyt kanssani 6,5 vuotta. Hoitona on ollut lähinnä vesi kerran kuussa ja taisi äiti joskus sille antaa jonkun ravinnejutun pari vuotta sitten. Ymmärrettävästi siis ajatus omasta pihasta (ja sen hoidosta) aiheuttaa minulle lähinnä ahdistusta ja paniikkia. Haluan mahdollisimman helppohoitoisen mutta toisaalta kauniin pihan, nurmikko, asfaltti ja trampoliini eivät ole minun juttuni. Läheskään kaikilla ihmisillä ei riitä ymmärrystä kaltaisilleni ihmisille. Eräskin pihasuunnittelija kommentoi, että miksi hankkia omakotitalo jos ei kerran halua huolehtia pihastaan? Mä en kyllä ymmärrä, miksi vain viherpeukalot saisivat asua omakotitalossa? Epäreilua! (lienee sanomattakin selvää, etten tee enää yhteistyötä kyseisen pihasuunnittelijan kanssa) Minä haluan ulkoporealtaan, omaa rauhaa, takan ja riittävästi tilaa ympärilleni ja näitä asioita ei vain voi kovin helposti toteuttaa kerrostalossa. Pelastus saapui onneksi loistavan pihafirman muodossa!

Suomalainen metsä on mielestäni kaunis. Onneksi tonttini on oikein malliesimerkki laadukkaasta metsästä, sillä kasvaa mäntyjä, kuusia, suopursua, mustikkaa ja puolukkaa... Tavoitteenani on pitää mahdollisimman iso osa tontista luonnontilassa ja metsäisenä. Pihanrakennus Valon pojat ymmärsivät heti, mitä pihaltani toivoin ja toteuttivat unelmani paremmin kuin uskalsin edes toivoa. Myös hankaliin kohtiin, kuten korkeuseroihin pojat keksivät loistoratkaisut.

Kuva ei tässä kerro koko totuutta. Korkeusero terassin ja metsänpohjan välillä oli melko suuri. Halusin terassin eteen kiveyksen mutta myös metsän pysyvän ennallaan. Lopulta päädyimme tekemään tällaisen hienon muurin, jossa on kaksi perennapenkkiä. Muurin metsänpuoleinen laita on korkea ja talonpuoleinen matala. Muurin keskellä tehtiin hienot portaat, joita pitkin pääsee astumaan omaan metsään. Nyt pitäisi vain löytää perennakasveja, jotka säilyvät mun hoidossa hengissä. Kuinkakohan kestävä ruohosipuli on?

Tuohon pihalaattaan olen myös supertyytyväinen. Laatta on Lakan Loimukivi. Laatan pinta on elävä ja minusta tuo malli sopii hyvin talooni.

Laatoituksen jälkeen pihalle istutettiin pensaat ja puut. Etupihalle istuttettiin kuusia ja kunttaa. Takapihalle tulivat marjapensaat, omena- ja luumupuu. Jekku varasi jo itselleen omppupuun sadon, parka ei vain taida tietää, että satoa taidetaan joutua odottamaan muutama vuosi. =)

Heinäseiväsaidan kanssa tuli omat ongelmansa. Tontillani peruskallio tulee vastaan melko nopeasti ja aika isoja kiviäkin maastosta löytyi. Keksien ja soveltaen pojat kuitenkin saivat aidan pystyyn ja itse ainakin olen lopputulokseen tyytyväinen.
Nyt piha alkaa olla pikkuhiljaa valmis ottamaan talven vastaan. Vielä pihalle on tarkoitus tuoda siilinpesä, josta toivottavasti joku matti myöhäinen piikikäs ystävämme saa asunnon talveksi.

Muru ja Murulle niin rakas pinkki fleece muuttomatkalla

Muru-siili, josta kerroinkin aiemmin, muutti kaksi viikkoa sitten siilirinkiläisemme Kaijan luokse talvehtimaan. Kaija oli rakentanut hienon talvipesän ja aidan sen ympärille. Muru tuli luokseni 440g painoisena ja keuhkoissa oli matoja. Lääkityksen ja runsaan ruokinnan tuloksena Murun paino nousi reiluun kiloon, joten painon puolesta tyttö oli valmis talvehtimaan. Neidistä oli vain tullut hiukan kranttu hoidossani. Uuden talvipesän heinät olivat ilmeisesti olleet liian karkeita ja tyttö olikin raahannut pesäänsä pinkin fleecevällyn, johon oli kääriytynyt. Alkuksi ruokakaan ei tahtonut maistua mutta onneksi Murun heikko kohta oli jo ennestään tiedossa! Ruokaan lisättiin hunajaa ja ruoka alkoi kelvata. Nyt Muru on käynyt enää harvakseltaan syömässä eli todennäköisesti horrosunet kutsuvat pian neitiä.

Mörö kylvyn jälkeen iltaa ennen muuttoa

Syyskuun lopulla luokseni muutti toinenkin siili Mörö kuntoutumaan. Mörön paino nousi paljon nopeammin kuin Murun ja hän pääsikin jo kuukauden hoidon jälkeen viime viikonloppuna siirtymään talvipesäänsä. Keväällä sitten jännitetään, miten siilit ovat selvinneet horroksesta.

ensimmäiset vieraat ja shoppailua Lähdesmäellä

Talo on melkein valmis! Ihanaa! Nyt päästään vihdoin hauskimpaan vaiheeseen eli sisustamiseen. Sisustussuunnittelijani Heli Juurakon kanssa päädyimme valisemaan yhteistyökumppaniksemme Lähdesmäen Ilmajoelta. Valinnassa painoi Lähdesmäen monipuolinen valikoima, hyvä palvelu ja mun lempimerkkien edustus. Ostin 6 vuotta sitten Nurmelan kalusteita olohuoneeseen ja olen edelleen rakastunut niihin (paitsi muuttojen aikana, ne painavat kuin synti). Halusin ehdottomasti elokuvahuoneeseen lisää Nurmelan kalusteita ja Lähdesmäeltä löytyikin tällainen hieno Nurmelan tv-taso, joka sopii täydellisesti mun edellisiin kalusteisiin.

Huonekalujen etsiminen oli yllättävän helppoa. Jo pohjapiirrustusta tehdessä mulla oli melko selkeä visio siitä, mihin vanhat huonekaluni tulevat ja minkätyyppisiä uusia kalusteita tarvitsen. Kahden tunnin täsmäiskulla Lähdesmäelle olinkin jo valinnut mieleisen ruokapöydän, tuolit, tv-tason, kaksi sohvaa, sohvapöydät, rahin, sängyn ja sängynpäädyn. Talon teemavärit harmaa, valkoinen ja pinkki toistuvat myös kalusteissa. Nautin selkeästä, skandinaavisesta tyylistä ja rakastan materiaaleina lasia ja terästä. Toisaalta myös talon helppohoitoisuus ja siivottavuus on tärkeää. Mä tulisin hulluksi matalan sohvan kanssa, jonka alta ei voisi imuroida helposti villakoiria. Sänkyyn halusin panostaa, joten valitsin Tempurin sängyn. Sängynpäädyksi löysin tällaisen hienon tumman selkeän päädyn. Noihin railoihin saa laitettua yöpöydän tasot, valkoiset tasot tulevat hienosti esiin tuosta tummasta taustasta.

Etenkin ruokapöydän valintaan olen  tyytyväinen. Noi pöydän jalat on musta ihan superhienot ja noi tuolit sopii täydellisesti tohon pöytään. Kuvasta poiketen tuo metallinen käsikahva tulee tuolin takaosaan. Tilasin muutaman tuolin myös pinkkinä piristämään arkea. Etenkin harmaina sateisina aamuina aamupala pitää nauttia pinkillä tuolilla istuen! =)

 

Viime viikonloppuna K-rauta piti omissa kohteissaan ensimmäisen esittelypäivän. Yllättävän paljon ihmisiä tuli paikalle ihmettelemään meidän taloprojektejamme. Myös lehdistö oli kutsuttu paikalle ja mun talosta oli sitten seuraavan aamun paikallislehdessä 3 kuvaa! Itse olin seuraamassa esittelyä viimeisen tunnin ajan. Oli jännä huomata kuinka eri asioihin ihmiset ihastuivat ja kiinnittivät huomiota talossani. Etenkin pesutilojen laattavalinnat, takka ja valjashuone saivat kovasti kehuja. Myös Tulikiven valkoinen kiuas  herätti kiinnostusta. Ihan ylpeä sain olla omasta tulevasta kodistani.

Valjashuoltotila

Sauna ja Tulikiven kiuas

 Ensi viikolla Pihanrakennus Valo aloittaa pihatyöt ja noista heinäseipäistä saadaan tehtyä vihdoin aita. Vitsi, mä en malta odottaa!

Talvikoti siileille ja muita hyviä tapoja pihan hyödyntämiseen

Piha terassilta päin kuvattuna.

Kun talo alkaa olla pikkuhiljaa valmis, ovat seuraavat haasteet puutarhan puolella. Rakennustapaohjeistus, rakennusvalvonta ja asuntomessujen laaturyhmä asettavat omat ehtonsa pihan suunnittelulle. Alkuperäisen rakennussuunnitelman mukaan taloni olisi pitänyt rakentaa tontin eteläreunalle ja piha olisi tullut siis pohjoispuolelle. Onneksi sekä rakennusvalvonnalle että naapureilleni sopi talon paikan siirto pohjoisreunalle. Tonttini on metsätontti ja toiveissa on alusta asti ollut pitääkin se ainakin osa metsänä. Alkukesästä käki kukkui lähes joka ilta ja etenkin sateen jälkeen metsä on tuoksunut huumaavan hyvältä. En missään tapauksessa halua pihastani puutonta nurmikkokenttää, jota hallitsee trampoliini ja auringonpaahde. Seuraavaksi lainaan suoraan kappaleen rakennustapaohjeesta.
"Piha-alueiden rakentamisessa otetaan huomioon luontaiset kasvuolosuhteet: maisemarakenne, vesitalous ja valo-olo - suhteet. Olemassa olevaa kasvillisuutta ja puustoa säilytetään mahdollisimman paljon myös tonteilla. Luonteva osa pihasta tulee olla puutarhatyyppinen. Puutarhan hahmon maisema-arkkitehtonisena tavoitteena on hedelmätarhan kaltainen, vehreä mutta avoin puutarha. Innovatiivisten maisemasuunnitelmien avulla toivottaisiin uusia tulkintoja modernista hyötypuutarhasta, jossa on istutettuna hedelmäpuita, marjapensaita ja kotitaloudessa tarvittavia hyötykasveja."
Hmm, tuossa kappaleessa ei ole onneksi määritelty, kenen kannalta puutarhan pitää olla hyödyllinen. Hevosten lisäksi lähellä sydäntäni ovat myös muut söpöt eläimet. Olisi ihanaa, jos pihaltani löytäisivät kodin myös linnut, siilit ja oravat. (kyyt voivat tehdä muuttoilmoituksen johonkin toiseen osoitteeseen, kiitos!)  Tarkoituksenani on ostaa siileille useampi mukava talvipesä (en yritä itse rakentaa, siilit vain kuolisivat nauruun kun näkisivät tekeleeni) ja järjestää linnuille talviruokintapaikka. 

Piha toiseen suuntaan terassilta kuvattuna

Kulunut kesä on ollut haasteellinen ainakin piikikkäille ystävillemme. Moni siili on aivan liian pieni ja heikko selviytyäkseen talven yli. Seinäjoella toimii eläinsuojeluyhdistyksen alla siilirinki, jonka jäsenet auttavat parhaansa mukaan näitä luonnon hyötyeläimiä. Tänä syksynä itsekin liityin toimintaan mukaan ja nyt minun luonani on asunut reilun viikon ajan  Muru-siili. Muru painoi tullessaan vain 440 grammaa. Nyt ahkeran ruokinnan ja levon jälkeen paino on noussut jo 560 grammaan! Tavoitteena on saada Muru kasvamaan lähes kilon painoiseksi, jotta luonnossa selviäminen olisi todennäköisempää. 

Muru

Siiliringin kautta olen saanut lukuisia uusia ystäviä. Viime viikonloppuna siilirinki kokoontui tontillani ja yhdessä maalasimme terassin lautoja ja tervasimme heinäseipäitä. Pitkään mietin, minkälainen aita soveltuisi tontin eteläreunalle. Aita tulee siis metsän ja naapurin tontin välille ja minusta tuntui varsin oudolta rakentaa lauta-aitaa keskellä metsää. Toisaalta haluan jotenkin rajata tontin eteläsivun, jotta kukaan ei vahingossakaan astuisi siilien talvipesien päälle. Mielestäni heinäseiväsaita sopii melko hyvin luonnonmaisemaan ja toisaalta se ei rajaa myöskään valoa niin pahasti kuin tiivis lauta-aita. No, ainakin suunnitelma on tämä, toteutuksen hoitaa onneksi puolestani Pihanrakennus Valo. Minun hommiini kuului kuitenkin heinäseipäiden etsiminen ja tervaaminen. Viime viikkoina olen päässytkin kokeilemaan uusia juttuja kuten peräkärryn ajamista. Ensimmäiset 64 heinäseivästä löytyivät Petolahdelta (kuulostaa ihan joltain paikalta Taru Sormusten Herrasta-kirjasta) ja vaikka minua jännittikin (enemmän kuin Frodo Reppulia) niin sekä minä, Kia että peräkärry selvisimme hengissä reissusta. Loput 120 heinäseivästä löytyivät Teuvalta ja se hakureissu sujui jo rutiinilla (melkein kaadoin grillin ja kaksi kertaa peruutin peräkärryn jumiin mutta keskimäärin siis melko hyvin.)

Saalis

 Näitä heinäseipäitä me sitten tervailimme viime viikonloppuna kauniissa syyssäässä. Yllättävän hidasta touhua se kuitenki oli, ennen tervaamista heinäseipäät piti puhdistaa pölystä ja kiskoa niistä irti paksuja rautanauloja. Neljän tunnin ahkeroinnin jälkeen 62 heinäseivästä komeili tervattuna ja hyväntuoksuisena pihalla. 122 heinäseivästä odottaa siis vielä käsittelyä. *huokaus*. 

Urakka

Siilirinkiläisillä on hyvä automaku! :)

Terassilautojen maalausta

Lopuksi vielä muuten vinkki siilien ystäville. Siiliringillä on Ykkösbasaari-kirpputorilla Seinäjoella myyntipöytä, jonka kaikki tuotto menee siilien hyväksi. (lääkkeisiin ja eläinlääkärikuluihin). Siilirinki myös kaipaa lisää häkkejä siilejä varten.  http://yle.fi/uutiset/siilirinki_pelastaa_luonnonvaraisia_tuhisijoita/8264338

Hyvä naapuri kullan kallis!

Yksi asuntomessualueen hyvistä puolista on, että kaikki rakentavat yhtäaikaa. Ketään ei siis haittaa, vaikka välillä työt tontilla venyvät yömyöhään, naapuritontilta löytyy aina kohtalotovereita. Elokuussa illat (ja yöt) ovat olleet jo pimeitä ja täytyy myöntää, että useampaan otteeseen on tullut tehtyä viimeiset työt taskulampun valossa. Jotenkin kuitenkin lohdullista, että myös monesti naapureilla palavat vielä tuolloin työmaavalot.
Elokuussa on jälleen tapahtunut hurjasti talolla ja olen auttamattomasti myöhässä tämän blogin kanssa. Kuun alussa heti talon maalauksen jälkeen alkoivat laatoitukset. Itse olin tuolloin reilun viikon Rovaniemellä ja maha kippurassa jännitin, menevätkö laatoitukset edes sinne päin oikein. Jännitystä lisäsi entisestään se, että laatottaja vaihtui viime metreillä ja emme olleet lainkaan ehtineet perehdyttämään häntä sisustussunnittelijan ja minun hienoista visioista. Onneksi rajanaapurini Sonja toimi sekä talon maalauksen että laatoituksen aikana silminäni ja korvinani tontilla ja sain päivittäin Rovaniemelle kuvia työmaan edistymisestä. Voiko parempaa naapuria ihminen toivoa! Etenkin vesieristykset huolestuttivat minua, rakastan lämpimiä suihkuja ja monesti kylpyhuone muistuttaa sademetsää suihkun jälkeen. Onneksi pääsin itsekin näkemään vesieristeet ennen laattojen laittamista.

Valjashuoneen vesieristeet. Taustalla näkyy mun ihanan pinkki varasto

Pesuhuoneen, saunan ja kodinhoitohuoneen vesieristeet

Laatoitukset hoiti K T Särkelä Oulusta ja itse ainakin olen tyytyväinen lopputulokseen. Myös muita ohuemmat glitterlaatat saatiin hienosti samaan tasoon muiden laattojen kanssa asentamalla glitterlaattojen alle ylimääräinen ohut lasilevy. Etenkin pikkuvessassa tuli ihan superhieno. Kylpyhuoneessa osa alumiinilistojen nurkista jäi vielä liian teräviksi ja siihen pitää keksiä joku ratkaisu. Kaiken kaikkiaan laatoitus kuitenkin sujui mutkattomasti, nopeasti ja tarkasti. Lisäksi pojat saivat extrapisteitä jälkiensä ja työmaan siivoamisesta.

Pikkuvessan laatoitusta

Pesutilan valmis laatoitus. Tuo pinkki glitterlaatta on vaan niin hieno!

Jekun ja mun kesä on sujunut hyvin rennoissa merkeissä Jekun jännevamman takia. Vammahan tuli jo ennen vappua ja Teivon klinikalta saimme ohjeen kävellä niin kauan kunnes Jekku ei enää onnu ravissa. Ratsastuksenopettajamme totesi tähän, että nythän me ehdimme hyvin Jekun kanssa treenata peräänantoa ja muutenkin kouluratsastusta käynnissä. Jep, right! Me ollaan Jekun kanssa käyty kesän aikana tasan kaksi kertaa kentällä jumppaamassa. Kouluratsastuksen sijaan olemme Jekun kanssa nauttineet pitkistä käyntimaastolenkeistä. Peräänannon sijaan Jekku on oppinut syömään lehtiä puista ilman pysähdystä ja minä olen oppinut ratsastamaan ilman satulaa. Jotenkin epäilen, että tämä ei ollut meidän opettajan mielessä mutta luulen, että Jekku on ollut ainakin tyytyväinen kesäänsä. Ventelästä Jekku on löytänyt myös uuden sydänystävän Sepin. Yhdessä ne ovat nauttineet kesästä laitumella. Kuvaaja Anni Hast kävi useampaan otteeseen kuvaamassa poikien kesänviettoa laitumella. Kuvausten ajaksi laumaan otettiin myös mukaan kaverini suomenhevonen Tirvaus alias Tirppa. Kolmen hevosen kuvaaminen niin, että kuva tulisi otettua tarpeeksi kaukaa, pojat eivät tappelisi keskenään, kukaan ei kakkaa kuvauksen aikana tai pyllistä kameraan osoittautui yllättävän hankalaksi. Lopulta päädyimme laittamaan hepat isolle orilaitumelle ja Ventelän väen avustuksella saimme useita hyviä kuvia hepoista. TV-huoneen tapetin suhteen ei nyt siis tarvitsekaan turvautua muiden hevosten kuviin vaan saan oman muruni myös tapettiin. Mitäs mieltä olette, mikä kuvista olisi paras seinätapetiksi? Kuvista vielä pitää poistaa ylimääräiset aidat tms. ja osa kuvista odottaa muuttamista mustavalkoiseksi mutta idean näistä näkee jo hyvin.

Kaksi viikkoa sitten kävimme kontrollissa Teivon hevosklinikalla ja saimme huonoja uutisia. Ahkerasta jalan kylmäämisestä, kävelystä ja laserhoidosta huolimatta jänteen tilanne ei ollut juuri lainkaan parantunut. Jekku edelleen ontui jalkaa ravissa ja jänne oli ultraäänikuvassa paksuuntunut ja turvoksissa. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin siihen, että Jekun jalka leikataan. Ennuste ylipäätään on huono mutta leikkauksella voidaan toipumismahdollisuuksia edes hiukan parantaan. Viikko sitten suuntasimme uudelleen takaisin Teivoon ja Jekku leikattiin nukutuksessa. Leikkauksessa pinnallisen (vaurioituneen) jänteen tukisidos katkaistiin polven yläpuolelta ja jännekanava tähystetiin. Lisäksi jänteeseen tehtiin pieniä pistemäisiä reikiä, joiden tarkoituksena on aktivoida jänteen verenkiertoa ja parantumista. Jekku on ollut varsin mallikelpoinen potilas vaikka tämä leikkauksen jälkeinen aika on melko rankkaa. Jekku joutuu nyt seisomaan pienessä sairastarhassa kun muut saavat nauttia vielä laitumella olosta. Yöt Jekku viettää sisällä karsinassa. Leikkaushaavat ovat parantuneet siististi ja reippaasti muru on kestänyt päivittäiset siteenvaihdot. Toki pientä kiukuttelua on välillä havaittavissa mutta sehän on luonnollista, vai mitä? Viikon kuluttua Jekku onneksi pääsee siirtymään takaisin Sepin seuraan laitumelle.

Reipas pikku potilas

Maalari maalasi taloa, valkoista ja punaista...

Mun talo on nyt superhieno! Viime viikolla ruman harmaanvalkoinen talo maalattiin kauniin vaaleanpunaiseksi. Olin itse maalausurakan aikana Rovaniemellä ja keskiviikkoiltana pääsin ihastelemaan työnjälkiä paikan päälle. En olisi millään malttanut lähteä kotiin, niin hieno siitä tuli!
Moni asuntomessualueella maalaa itse talonsa. Olisihan se ollut aika ihanaa viettää kesää maalaten omaa taloaan saaden kauniin rusketuksen, mutta (onneksi) realiteetit palauttivat maanpinnalle. Olemattomilla kädentaidoilla ja lyhyellä kesälomalla ei maalailla edes leikkimökkiä saati sitten taloa.

 Hyvän maalarin löytäminen oli alkuun haastavaa. Kokeilin netin erillaisia urakka- ja kilpailutuspalveluja, mutta tarjouksia tuli vain muutama, osa epäilyttäviä ja osa hirveän kalliita. Enhän minä nyt kenen tahansa anna taloani maalata! Joskus onneksi blondillakin välähtää, asuntomessualuehan on täydellinen eri maalareiden työnnäyte! Katselin siis ympärilleni, valitsin talon, joka oli mielestäni maalattu hienosti ja marssin heidän maalarinsa luokse pyytämään tarjousta. Ja niin Jarin maalauspalvelu tuli hoitamaan taloni maalauksen (suosittelen!). Joskus apu on siis lähempänä kuin arvaakaan!

Vantaan asuntomessut

Kävin tutustumassa Vantaan asuntomessuihin viime viikolla. Seuraksi, tueksi ja turvaksi sain houkuteltua mukaan ystäväni Kristin ja hänen 4-vuotiaan poikansa Laurin. (tosin Lauria piti hiukan enemmän lahjoa mm. herkuilla ja karkeilla)
No minkälaiset messut sitten olivat? Yksi sana ei riitä kuvaamaan tuota päivää... Messualue oli värikäs, ahdas, viihdyttävä ja kammottava. Talot olivat hienoja, ahtaita, avaria, keskeneräisiä, värikkäitä, tylsiä ja jopa vaarallisia. Katsottavaa ja ihmeteltävää siis riitti! Valitettavasti messuilta ottamani kuvat ovat melko surkeita laadultaan. Oma kännykkäni teki (jälleen) lakon ja Elisalta saamallani lainakännykällä ei laadukkaita kuvia oteta. (Tiesittekö muuten, että Alcatel on kännykkämerkki? En minäkään... enkä voi kyllä tämän jälkeen oikein suositella kokeilemaankaan).

Talot olivat lähellä toisiaan ja pihat pieniä

Vantaan asuntomessualueen yleisilme oli varsin tiivis ja ahdas. Talot oli rakennettu lähelle toisiaan, tontit olivat pienehköjä ja täten myös pihat jäivät ahtaan oloisiksi. Asuinneliöitä oli haettu rakentamalla ylöspäin, useampaan taloon oli rakennettu kellari ja kerroksia myös ylöspäin riitti. Edelleen muotia tuntui olevan kahden kerroksen korkuinen olohuone ja isot ikkunat. Kukakohan nuo ikkunat pesee? Ainakin naapureille isot ikkunat tarjoavat hyvät seurantamahdollisuudet. Viereiset kerrostalot ovat siis stalkkereiden unelmakohteita! =) Toisaalta, onhan tällainen olohuone ihanan avara ja ilmava!

naapureilla hyvät näkymät olohuoneeseen!

Monessa kohteessa oli tainnut tulla aika kiire loppuvaiheessa. Myös Vantaan kaupungin alueet olivat osittain keskeneräisiä. Huhupuheiden mukaan Seinäjoella rakentaminen on aloitettu paljon aiemmin kuin Vantaalla. Toivottavasti meidän messualue saadaan valmiiksi ajoissa!

Piha taisi jäädä hiukan kesken...

Vaatinee vielä hiukan maisemointia?

Koska taloissa oli useita kerroksia niin myös portaita riitti lähes joka kohteessa. Osassa taloista portaat oli tehty varsin jyrkiksi ja kapeiksi. Etenkin ulossijoitetut, kapeat betoniset raput ilman suojakaidetta tuntuivat suorastaan huutavan nilkkamurtumaa ja aivovammaa... Myös sisätiloissa erillaisia porrasratkaisuja riitti, suurin osa kohteista ei siis sopinut liikuntarajoitteisille. Portaiden ulkonäköä oli vaikea arvioida, tuo oranssi suojausteippi saa minkä tahansa näyttämään karmivalta.

Erityisesti tuli kiinnitettyä huomiota talojen suojaukseen, asuntomessuilla kun yleensä kävijöitä on yli 100 000! Osassa kohteissa suojaus oli tehty erinomaisesti ja paksut matot suojasivat kulkureittejä. Toisaalta paksujen suojausten takia osa talon viehätysvoimasta katosi. Osassa kohteista katsoin kauhulla suojauksia (ja niiden puuttumista). Jos matto loppuu ennen saunan ovea ja lattia on vaalea laattalattia, jossa on vieläpä vaaleammat saumat, niin loppumessujen aikana vaaleus voi olla enää muisto vain! (ja tottakai ihmiset haluavat kurkata sinne saunaan)

Arvatkaapa minkä värinen lattia on messujen jälkeen! 

Osassa taloista lattiat olivat täysin paljaita. Ilmeisesti lattiat uusitaan messujen jälkeen. Itse en ainakaan haluaisi, että makuuhuoneeni lattialla tepastelisi 100 000 ulkokenkäparia!

Kärsivä lattia ja suojattu sänky?

Omaan talooni materiaalivalinnat on jo tehty, joten enää hakusessa eivät olleet laatat tai parketit. Muutamiin laatoituksiin kuitenkin ihastuin. Harmi, että niitä ei ole saatavana vaaleanpunaisena! Etenkin tuo punainen mosaiikkilattia olisi aivan ihana pinkkinä!

Miksei tätä löydy vaaleanpunaisena! 

Aika kiva idea!

Ihana mosaiikkiseinä suihkussa! Tykkään!

Näyttelystä löysimme myös mun tulevan porealtaan, jacuzzin mallin 375! Vitsi, mä en malta odottaa ensi vuoden syksyä ja syysiltafiilistelyä omassa porealtaassa.

Kadotimme Laurin mutta löysimme tilalle suden. Myös susi taisi tykätä tästä altaasta! =)

Messut jatkuvat vielä viikon ajan ja suosittelen vierailua etenkin rakentamista suunnitteleville. Messuilla näkee lyhyessä ajassa laajan kaattauksen erilaisia rakentamisen ratkaisuja. Inspiraation lähteitä löytyy roppakaupalla mutta on myös tärkeää nähdä, mitä itse ei missään tapauksessa halua. 4-vuotiaan lapsen kanssa messuilla liikkuminen avasi uusi puolia taloista. Mukavasti lapset oli myös otettu messuilla huomioon, Ainoakotien talolla Lauri pääsi pelaamaan koripalloa ja toisesta talosta (valitettavasti en muista mistä) lapset saivat hienot naamarit. Laurin mielestä kuitenkin robottiruohonleikkurit taisivat olla messujen kohokohta!