Hyvä naapuri kullan kallis!

Yksi asuntomessualueen hyvistä puolista on, että kaikki rakentavat yhtäaikaa. Ketään ei siis haittaa, vaikka välillä työt tontilla venyvät yömyöhään, naapuritontilta löytyy aina kohtalotovereita. Elokuussa illat (ja yöt) ovat olleet jo pimeitä ja täytyy myöntää, että useampaan otteeseen on tullut tehtyä viimeiset työt taskulampun valossa. Jotenkin kuitenkin lohdullista, että myös monesti naapureilla palavat vielä tuolloin työmaavalot.
Elokuussa on jälleen tapahtunut hurjasti talolla ja olen auttamattomasti myöhässä tämän blogin kanssa. Kuun alussa heti talon maalauksen jälkeen alkoivat laatoitukset. Itse olin tuolloin reilun viikon Rovaniemellä ja maha kippurassa jännitin, menevätkö laatoitukset edes sinne päin oikein. Jännitystä lisäsi entisestään se, että laatottaja vaihtui viime metreillä ja emme olleet lainkaan ehtineet perehdyttämään häntä sisustussunnittelijan ja minun hienoista visioista. Onneksi rajanaapurini Sonja toimi sekä talon maalauksen että laatoituksen aikana silminäni ja korvinani tontilla ja sain päivittäin Rovaniemelle kuvia työmaan edistymisestä. Voiko parempaa naapuria ihminen toivoa! Etenkin vesieristykset huolestuttivat minua, rakastan lämpimiä suihkuja ja monesti kylpyhuone muistuttaa sademetsää suihkun jälkeen. Onneksi pääsin itsekin näkemään vesieristeet ennen laattojen laittamista.

Valjashuoneen vesieristeet. Taustalla näkyy mun ihanan pinkki varasto

Pesuhuoneen, saunan ja kodinhoitohuoneen vesieristeet

Laatoitukset hoiti K T Särkelä Oulusta ja itse ainakin olen tyytyväinen lopputulokseen. Myös muita ohuemmat glitterlaatat saatiin hienosti samaan tasoon muiden laattojen kanssa asentamalla glitterlaattojen alle ylimääräinen ohut lasilevy. Etenkin pikkuvessassa tuli ihan superhieno. Kylpyhuoneessa osa alumiinilistojen nurkista jäi vielä liian teräviksi ja siihen pitää keksiä joku ratkaisu. Kaiken kaikkiaan laatoitus kuitenkin sujui mutkattomasti, nopeasti ja tarkasti. Lisäksi pojat saivat extrapisteitä jälkiensä ja työmaan siivoamisesta.

Pikkuvessan laatoitusta

Pesutilan valmis laatoitus. Tuo pinkki glitterlaatta on vaan niin hieno!

Jekun ja mun kesä on sujunut hyvin rennoissa merkeissä Jekun jännevamman takia. Vammahan tuli jo ennen vappua ja Teivon klinikalta saimme ohjeen kävellä niin kauan kunnes Jekku ei enää onnu ravissa. Ratsastuksenopettajamme totesi tähän, että nythän me ehdimme hyvin Jekun kanssa treenata peräänantoa ja muutenkin kouluratsastusta käynnissä. Jep, right! Me ollaan Jekun kanssa käyty kesän aikana tasan kaksi kertaa kentällä jumppaamassa. Kouluratsastuksen sijaan olemme Jekun kanssa nauttineet pitkistä käyntimaastolenkeistä. Peräänannon sijaan Jekku on oppinut syömään lehtiä puista ilman pysähdystä ja minä olen oppinut ratsastamaan ilman satulaa. Jotenkin epäilen, että tämä ei ollut meidän opettajan mielessä mutta luulen, että Jekku on ollut ainakin tyytyväinen kesäänsä. Ventelästä Jekku on löytänyt myös uuden sydänystävän Sepin. Yhdessä ne ovat nauttineet kesästä laitumella. Kuvaaja Anni Hast kävi useampaan otteeseen kuvaamassa poikien kesänviettoa laitumella. Kuvausten ajaksi laumaan otettiin myös mukaan kaverini suomenhevonen Tirvaus alias Tirppa. Kolmen hevosen kuvaaminen niin, että kuva tulisi otettua tarpeeksi kaukaa, pojat eivät tappelisi keskenään, kukaan ei kakkaa kuvauksen aikana tai pyllistä kameraan osoittautui yllättävän hankalaksi. Lopulta päädyimme laittamaan hepat isolle orilaitumelle ja Ventelän väen avustuksella saimme useita hyviä kuvia hepoista. TV-huoneen tapetin suhteen ei nyt siis tarvitsekaan turvautua muiden hevosten kuviin vaan saan oman muruni myös tapettiin. Mitäs mieltä olette, mikä kuvista olisi paras seinätapetiksi? Kuvista vielä pitää poistaa ylimääräiset aidat tms. ja osa kuvista odottaa muuttamista mustavalkoiseksi mutta idean näistä näkee jo hyvin.

Kaksi viikkoa sitten kävimme kontrollissa Teivon hevosklinikalla ja saimme huonoja uutisia. Ahkerasta jalan kylmäämisestä, kävelystä ja laserhoidosta huolimatta jänteen tilanne ei ollut juuri lainkaan parantunut. Jekku edelleen ontui jalkaa ravissa ja jänne oli ultraäänikuvassa paksuuntunut ja turvoksissa. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin siihen, että Jekun jalka leikataan. Ennuste ylipäätään on huono mutta leikkauksella voidaan toipumismahdollisuuksia edes hiukan parantaan. Viikko sitten suuntasimme uudelleen takaisin Teivoon ja Jekku leikattiin nukutuksessa. Leikkauksessa pinnallisen (vaurioituneen) jänteen tukisidos katkaistiin polven yläpuolelta ja jännekanava tähystetiin. Lisäksi jänteeseen tehtiin pieniä pistemäisiä reikiä, joiden tarkoituksena on aktivoida jänteen verenkiertoa ja parantumista. Jekku on ollut varsin mallikelpoinen potilas vaikka tämä leikkauksen jälkeinen aika on melko rankkaa. Jekku joutuu nyt seisomaan pienessä sairastarhassa kun muut saavat nauttia vielä laitumella olosta. Yöt Jekku viettää sisällä karsinassa. Leikkaushaavat ovat parantuneet siististi ja reippaasti muru on kestänyt päivittäiset siteenvaihdot. Toki pientä kiukuttelua on välillä havaittavissa mutta sehän on luonnollista, vai mitä? Viikon kuluttua Jekku onneksi pääsee siirtymään takaisin Sepin seuraan laitumelle.

Reipas pikku potilas