Suosi suomalaista, rakastu suokkiin!

Suosi suomalaista, rakastu suokkiin!
Suokit veivät sydämeni jo ensimmäisellä ratsastustunnilla. Paljonkohan asiaan vaikutti se, että suokit muistuttavat lapsuuteni kauneusihannetta My little Ponyja? Oikeasti, ihan samaltahan ne näyttävät kaukaa katsottuna! Samanlaiset pyöreät masut ja peput, lempeä katse ja sopusuhtaiset vankat jalat kuuluvat molempien rotujen piirteisiin. Suokki ei todellakaan ole mikään puoliverinen rimppakinttu, joka palelee kun lämpötila laskee alle 10 asteen! No okei, suokit eivät ole vaaleanpunaisia- tai sinisiä eikä niillä ole pepun päällä kukkasten kuvia, mutta onneksi loimittamisella ja klippauksella voi tehdä ihmeitä! Eivätkö nämä kaksi ole kuin kaksi marjaa?

Varjotar-poni. Tällainen oli mun eka My little pony, sain sen muistaakseni jouluna 1985

Jekku, ensimmäinen oma heppa. Sain (tai, no ostin) Jekun 16.5.2014

Miksi suomenhevoset ovat niin ihania? Parempaa ystävää kuin suokki on vaikea löytää. Rotumääritelmissä suokkeja kuvataan rehellisiksi, vahvoiksi, ja yhteistyöhaluisiksi. Itse lisäisin tuohon luetteloon vielä täysjärkisyyden. Tiedättehän tilanteen, kun kesken ratsastustunnin tapahtuu jotain yllättävää kuten kentän yli lentää helikopteri tai auton pakoputki paukahtaa tai pusikosta ilmaantuu sapelihammastiikeri (joka tosin ihmisten mielestä muistuttaa lähinnä jänistä) ja hepat sinkoilevat sinne tänne? Mitä tekee silloin ihana suomenhevonen? Todennäköisesti tarkkailee hetken tilannetta ja toteaa, että turha tuollaiseen menoon on energiaa kuluttaa... painaa turvan kohti maata ja etsii pudonneita heinänkorsia. Suomenhevonen on selvinnyt sodista, Suomen kylmistä talvista ja raivannut yhdessä isännän kanssa metsiä ja soita. Kaiken muun lisäksi tämä luotettava rotu tulee toimeen varsin pienellä energiamäärällä. Keskitysleiriltäkin todennäköisesti suokki olisi selvinnyt hengissä, toki kylkiluut törröttäen mutta hengissä kuitenkin. Onkin siis suorastaan törkeää, että joku kehtaa kutsua näitä mussukoita lihapulliksi! Minkäs ne sille voivat, että energia vain kertyy taloudelliseen suokkiin helpommin kuin muihin? ;) Tässä vielä viime kesänä netissä kiertänyt kuva...

Suosi suomalaista- periaatteella tässä siis mennään! Ihan mukavaa, että myös oma talo tulee suomalaiselta firmalta.  Talon suurelementit valmistetaan tehtaassa Nivalassa ja täällä Seinäjoella käytetään mahdollisimman paljon paikallisia työntekijöitä. Tuntuu hyvältä, että voi omalla rakennuttamisellaan myös tukea suomalaista työtä. Talofirman valinnassa painoi melko paljon tuo kotimaisuus. Voiko kotimaiseen yritykseen luottaa enemmän kuin ulkomaalaiseen? Ainoakodithan lupaa varsin paljon omissa esitteissään ja nettisivuillaan. Heidän työntekijänsä ovat ainakin toistaiseksi vaikuttaneet rehdeiltä ja asiantuntevilta. No, aika tässä nyt näyttää, voiko suomalaiseen mieheen luottaa yhtä paljon kuin suomenhevoseen. Toivon parasta! (ja toki täällä kerron miten kävi!)