Torstain kylmässä viimassa kävimme yhdessä Vuorenmaan Lassen ja Sirenin Mikan kanssa tutustumassa tonttiin Edellisen käynnin jälkeen tontille oli ilmestynyt iso Ainoakotien kyltti ja rakennuttajan kohdalla luki minun nimeni. Tontti ei ole vielä virallisesti omani, tonttikaupat päästään tekemään kaupungin kanssa vasta kun rakennuslupa on saatu. Mutta kyllä se maapläntti vähän omalta tuntui, kun kerran tuollainen kylttikin sinne oli ilmestynyt. =) Jekun nimeä tosin kyltissä ei ollut, pitäisiköhän käydä lisäämässä se yön pimeinä tunteina. ;)
Lasse on minun rakennusmestarini, tukeni ja turvani tässä projetissa. Lasse on tehnyt pitkän uran Laihian rakennustarkastajana ja jos kerran mies on tullut toimeen nuukudestaan tunnettujen laihialaisten kanssa niin eiköhän hän aikamoinen guru tässä rakentamisessa ole. =) Mika taasen on designtalojen työntekijä ja työmaan johtaja. Hänkin vaikutti ihan mukavalta ja fiksulta kaverilta ja käski vaan kysymään, jos jotain epäselvää on... (heh, ei tainnut parka tajuta, kuinka paljon niitä kysymyksiä tulee).
 |
| Pojat tutustumassa tonttiin, Mika ja Lasse |
 |
| Jekku hierottavana |
Jekulla on ollut huoltoviikko. Jekun selkä on ollut jumissa ja meidän satula ei tunnu oikein sopivan. Jekun selkään selkärangan molemmille puolille on ilmestynyt kovia patteja ja kiropraktikko (jep, uskokaa tai älkää mutta hepoilla on omia kiropraktikoita, hierojia jne) epäili, että ne ovat tulleet huonosti istuvasta satulasta. Kesän alussa kävimme Jekun kanssa Ratsukellarin satula-autolla mutta sieltä ei löytynyt yhtään Jekulle sopivaa satulaa. :/ Lisäksi olemme kokeilleen muutamia kavereiden satuloita mutta mikään ei oikein tunnu istuvan. Nyt tilasin Satulasopista yhden Albinon satulan sovitettavaksi ja alkuun se näytti sopivan mutta nyt tänään se tuntui painavan liikaa lapoihin. Ja mä joskus kuvittelin, että istuvien farkkujen löytäminen on vaikeaa... *huokaus*. Kipeän selän takia Jekku kävi hierojalla viime sunnuntaina ja poika tuntui nauttivan. Keskiviikkona olikin sitten toisenlainen päivä, kun eläinlääkäri tuli raspaamaan Jekun hampaat ja samalla Jekku sai rokotteen. Itse olin tulloin töissä mutta onneksi ihanat tallikaverit pitivät Jekusta huolta ja mussukka oli kuulemma käyttäytynyt oikein fiksusti. (Eikä ollut edes yrittänyt purra eläinlääkäriä toisin kuin siskoni hammaslääkäriä...) Oon mä vaan niin ylpee mun mussukasta! Mielellämme otamme vinkkejä vastaan, mistä löytyisi sopiva satula tällaiselle komealle suokille ja lyhytraajaiselle pullakalle ratsastajalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti